Kaarina. Mitenkäs teidän Miinanne nyt voi?
Puu-Pekka. Niinkuin sitä kitulias vanha paha voi. Siitä kahveesta ja nisusta käsk kiittää het kun näen. Nyt olinnii unohtaa.
Kaarina. Kyllä me taas pian pistäymme katsomaan.
Puu-Pekka. Silloinhan sillä taas on joulu. Mikkohan sitä vaan mureella kaivattaa.
Terttu. Onko Mikko tullut pahaksi?
Puu-Pekka. Ehei, hyvähän se poloinen. Mutta murehtii jo talvitamineista, että millä niitä irti saanee.
Kaarina. No, eiköpähän sitä jokin keino keksitä.
Puu-Pekka. Ei me teiltä sitä. Mutta Miina sanoo, että kun sattuisi semmoinen jutkaus, että Mikko pääsisi jalkineisiin ja sarkatakkiin, että kun sattuisi semmoinen onnen potkaus.
Kaarina. Nää nyt, Terttu! Miinakin odottaa jotakin tapahtumaan, niinkuin minäkin. Ja kun kaksi oikein kovin toivoo, niin eiköpähän satukin!
Terttu. Tietääkös Pekka, että meillä alkaa olla ikävä.