Puu-Pekka. Häh?
Kaarina. Ikävä meillä on.
Puu-Pekka. Herra nähköön, nuoret ihmiset. Mitäs ne muuta ikävöi kuin sitä toista. Mutta älköönkään vaan opettajatar naimisiin menkö.
Terttu. Eikös minusta ole väliä?
Puu-Pekka. Lapsihan tuo.
Terttu. En minä mikään lapsi ole. Aikaihminen.
Puu-Pekka. Mutta opettajatar älköön vain menkö. Mitäs sitä suotta? Hätäkös tässä on olla. Verannat ja kaikki.
Kaarina. Niin että kun on veranta, ei tarvitse sitä toista. Olkaa murheetta, Pekka. Täällä me olemme niin kaukana, että minun tuleva mieheni ei minua löydä.
Puu-Pekka. No, se on hyvä se. Sittehän ei ole mitään hätää. Ja kiitoksia nyt vaan kahveesta ja siitä makiasta pullasta. Jos saisi sitten sen avaimen.
Kaarina. Liiteri on auki, Pekka hyvä.