Puu-Pekka. Kah — minä kun — — (Kompuroi ulos.)
Terttu. Kuulehan, sinun pitäisi ajaa kauppiaassa.
Kaarina. Heti, neiti! Ainoa huvi täällä onkin lennättää pyörällä. Kun sinäkin kerran yrittäisit.
Terttu. En minä uskalla. Täällä on niin hirveitä mäkiä. Pelkään monesti, että sinullekin sattuu onnettomuus. Anttilan emäntä sanoi sitäkin, että kellään edellisellä opettajattarella ei ollut pyörää.
Kaarina. Ja kun me muutamme täältä, juttelee hän seuraajallemme: se edellinen opettajatar oli aika harakka. Se löi palloa, luisteli ja hiihti kilpaa oppilaittensa kanssa ja pyörällä se ajoi oikein syntisesti — ja se oli myöskin mukavaa! Ja tulevan opettajattaren on vielä vaikeampi kuin meidän — kelpoisuusluettelo yhä kasvaa.
Terttu. Vehnäjauhot ovat lopussa ja sokeri ja suola; eikä siellä muuta olekaan.
Kaarina. Paitsi tupakkaa ja nuuskaa!
Terttu. Mistä sinä aiot hommata jotakin suolasen puolta?
Kaarina. Aioin juuri kysyä sitä sinulta. Täytyy toivoa niinkuin Pekan Miina, että jotakin tapahtuisi. — Minäpä kerron sinulle jotakin noin niinkuin sen suolasen sijaan. Kuule ja riemastu! Olen tavannut hänet, elämäni suolan tai sokerin, kuinka sen ottaisi!
Terttu. Se tahtoo sanoa Keski-talon KalIen, joka ei milloinkaan ennätä tervehdykseen asti ennenkuin olemme jo ohi!