Terttu. Ihan selvä!
Rouva Keränen. Armahtakoon! Sepä on ollut marakatti!
Kaarina. Pikemminkin nokikolari! Näette, kuinka paksua nokea! Ja millainen käsi! Leveä kuin lapio, sormenpäät ja peukalo oikeat vasarat!
Rouva Keränen. Voi, hyvä isä! Ja semmoinen käy ympäri kuin kiljuva lejoona!
Terttu. Etsien pyöriä.
Kaarina. Kirjoita muistiin tämä jälki.
Rouva Keränen. Niin, nyt vaanitaan sormenjälkiä. Ja kyllä tuommoiset sormenjäljet heti saa kiinni!
Kaarina. Ovesta on osannut mennä jälkiä jättämättä. Mitenkähän täällä ulkopuolella? (Menevät ulos.) Maalin, älä astu akkunan alle, etteivät sekoa jäljet! — Haloo, Terttuli, selvät jäljet hiekassa, paljasjalan jäljet!
Rouva Keränen. Totta totisesti, oikeat louhikäärmeen jalat!
Kaarina. Suuret ovat, hirmuiset. Tuosta se on tullut, tuossa seisonut. Mutta huomaatkos, Maalin, vasemmasta jalasta ei näe isonvarpaan jälkeä ei missään! Onkohan sisällä?