Terttu (suruisesti). Muistan.
Kaarina. Älä tule suruiseksi, pienokainen! Nää nyt, jos minä olisin oikea opettajatar, kuolisit ikävään niinkuin minä jo alan tehdä!
Terttu. Onko sinun ikävä?
Kaarina. Tämän hirmuisen kiltin yksitoikkoisuuden käsissä, on.
Terttu. Opettajattarelle ei sovi harakoiminen.
Kaarina. Mutta kun on syntynyt vähän harakkamaiseksi!
Terttu. Oo, Kaarina, millaisen virkistävän vaihtelun olet itse hyljännyt: Salmelinskat ynnä muut! Salmelinska kävi tänäänkin, mutta en päästänyt kimppuusi.
Kaarina. Sydämen kiitos, rakas suojelusenkeli! Tiedetään se Salmelinska: Ryynohvi on jätetty luokalle, Ryynohvi, kaiken kehityksen huippusaavutus. Opettajatar tekee hyvin ja korjaa sen asian! Mutta opettajatar ei korjaa. Sillä Ryynohvi piti suuret talenttinsa maahan kaivettuna koko vuoden eikä ollut äitinsä muistutuksista tietääkseen. Jotta Salmelinskoja ei oteta vastaan eikä Ryynohvia! Enkös niistä keväällä saanut kyllääni, itkivät ja nalkuttelivat, olin ihan loppua.
Terttu. Nää nyt, itse hylkäät vaihtelun! — Ja sitten on vielä koulun rouva — mutta siinäpä hän tuleekin.
Rouva Keränen (leveä ja touhuava). Huomenta päivää! Pistäysin vähän tähän toiseen päähänkin virkatakseni.