Kaarina. Olihan se. Ilman Mikkoa olisi vieläkin kateissa.
Terttu. Ja nyt saa Mikko ne talvitaminerahat, joita Miina niin huokaili!
Kaarina. Niin, nähkääs, mehän kaikki toivoimme, että sattuisi jotakin, ja nyt sattuikin!
Puu-Pekka. He, he, he! Ettäkös minä nyt, oikeinkos ottamaan. Jos se Miina suuttuu, kun opettajattarelta… Kyllä on komia raha. Mutta mitä tästä sanoo Salamelinska — johan se paukahtaa halki. Jotta verannalla istuu kahvilla ja saa sataviisikymmentä markkaa. Suuri kiitos! Otanpas Salamelinskan kiusallakin.
Kaarina. Hakkaakos Pekka puita saman tien?
Puu-Pekka. Voishan niitäkin. Mutta olis vielä toinen tärkeä asia. Se varas on meillä.
Ranka. Mitä?
Puu-Pekka. Se on meillä aitassa lukon takana. Pitäis nyt soittaa nimismiehelle taikka muille semmosille, että korjaisivat.
Ranka. Minä olen nimismies.
Puu-Pekka (kumartaen). Ihtesä nimismies! Minä kun en tuntenna! Vai oikein nimismies!