Ranka. No, selittäkäähän, miten varas teille joutui.
Puu-Pekka. Se tuli aamupäivällä. Pyysi päästä maata johonkin sivumpaan. Oli muka käynyt pitkän matkan ja jatkaisi taas iltaviileällä. Minä autoin aittaan ja kun se ovi ei pysynyt kiinni, käski se vääntää lukkoon ja herättää sitten hämärissä. Ja niin minä väänsin. Mutta sitten tuumi Miina, että vikainen sekin miespaha, vasemman jalan ukkovarvas poissa. Ja siitäkös mulle valkeni, että sehän se onkin varas, niinkuin siinä opettajattaren lakaatissa neuvotaan.
Ranka. Onko se samanlainen?
Puu-Pekka. Rikulleen. Suuri kun koljatti, tukka kun haahkanpesä — ja se ukkovarvas.
Terttu. Mutta jos se nyt onkin jo karannut!
Puu-Pekka. Eikä ole. Hain Keskitalon Kallen vahdiksi, ja se kopauttaa päähän, jos yrittää ulos.
Ranka. Reilu komento!
Terttu. Sen työn päälle ansaitsee Pekka oikein kuumat kahvit. Ja saa kait tarjota toisillekin! (Menee.)
Tarpala. Tietysti, kihlakahvit! Minä tulen auttamaan, että saadaan oikein kuumaa! (Menee Tertun jälessä.)
Puu-Pekka. Mitä se sanoi kihloista?