Tuskin oli Ali Baban vaimo kääntänyt Kasimin vaimolle selkänsä, kun tämä kurkisti mitan sisään. Kylläpä hän hämmästyi nähdessään pohjaan tarttuneen kultarahan! »Kuinka ihmeessä», sanoi hän, »Ali Baballa on kultaa kasoittain; mistähän tuo katala on sen ottanut?» Ja kun Kasim tuli kotiin, sanoi hän tälle: »Sinä luulet olevasi rikas mies, Kasim, mutta siinä erehdyt. Ali Baba on tuhat kertaa rikkaampi sinua, sillä hän ei voi enää laskea kultaansa, vaan hänen täytyy se mitata.» Kasimin pyynnöstä kertoi hän, miten oli päässyt asiasta perille; samalla näytti hän hänelle kultarahaa, joka oli tarttunut mitan pohjaan.
Sensijaan että olisi sydämensä pohjasta iloinnut tähän saakka niin köyhän veljensä onnesta, joutui Kasim kateuden valtaan, joka ei antanut hänelle ollenkaan rauhaa. Hän ei voinut nukkua koko yönä ja seuraavana aamuna meni hän vielä ennen auringonnousua Ali Baban luokse. Siitä saakka, kun hän meni naimisiin rikkaan lesken kanssa, ei hän ollut enää' pitänyt Ali Babaa veljenään. Nyt puhutteli hän häntä näin; »Ali Baba, sinä olet kovin umpimielinen asioissasi. Sinä näyttelet köyhää, kärsivää, kerjäläistä ja kuitenkin mittaat kultaa kasoittain.»
»Veli hyvä», vastasi Ali Baba, »en ymmärrä, mitä tahdot sanoa; selitä tarkemmin!» »Älä yhtään teeskentele», vastasi Kasim ja näytti hänelle kultarahaa, jonka vaimo oli hänelle antanut. »Kuinka monta tällaista kultarahaa sinulla on? Vaimoni löysi tämän sen mitan pohjalta, jonka sinun vaimosi eilen häneltä lainasi.» Nyt ei Ali Baballa ollut muuta neuvona kuin ilmaista koko asia veljelleen, ja hän kertoi tälle, kuinka hän oli löytänyt rosvojen piilopaikan; samalla tarjoutui hän jakamaan aarteen veljensä kanssa, jos tämä vain pitäisi asian omana tietonaan.
»Niin, sitä minä vaadin muutenkin», sanoi Kasim ylpeästi; »mutta», lisäsi hän, »tahdon myös aivan tarkalleen tietää, missä aarre on, miten voin sen tuntea ja mitä tietä pääsen itse kätköpaikalle, kun tahdon sinne mennä; muutoin haastan sinut oikeuden eteen. Jollet tähän suostu, ei sinulla ole enää mitään toivoa, vaan menetät senkin, mitä sinulla on; mutta minä kyllä saan palkaksi ilmiannosta oman osuuteni.»
Enemmän hyväntahtoisuudesta kuin pelästyneenä rikkaan veljensä häpeämättömistä uhkauksista myöntyi Ali Baba täydelleen kaikkeen, mitä tämä vaati, ja ilmaisi hänelle myös ne taikasanat, jotka tämän täytyisi lausua päästäkseen luolaan ja taas sieltä ulos.
Enempää ei Kasim halunnutkaan tietää. Seuraavana aamuna lähti hän liikkeelle jo ennen päivänkoittoa, mukanaan kymmenen muulia, jotka hän oli kuormittanut suurilla arkuilla; ne kaikki aikoi hän täyttää kullalla päättäen toisella aarteenhakumatkalla ottaa mukaan vielä paljon useampia sellaisia arkkuja, jos luolassa sattuisi olemaan enemmänkin tuotavaa. Hän kulki neuvottua tietä, kunnes saapui kallion juurelle. Sitten etsi hän oven ja lausui: »Sesam, aukene!» Ovi aukeni, hän astui sisään, ja ovi sulkeutui heti jälleen. Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän näki luolassa paljon enemmän rikkauksia, kuin Ali Baban kertomuksen perusteella oli voinut ajatellakaan, ja yhä suuremmaksi kasvoi hänen ihmetyksensä, kun hän tarkasteli kaikkea tuota lähemmin. Nautittuaan silmillään tarpeeksi kauan kultamäärästä otti hän säkeistä niin monta kuin jaksoi kantaa ja meni ovelle. Mutta kun hän nyt ajatteli kaikkea muuta enemmän kuin sitä, mikä hänelle tällä hetkellä oli tärkeintä, kävikin niin, ettei hän enää muistanut tarvittavaa sanaa ja sesam’in asemesta sanoi hän: »Ohra, aukene!» Mutta kauheasti hän säikähti nähdessään, ettei ovi auennutkaan. Nyt luetteli hän vielä muita viljalajien nimiä, muttei vain oikeata, ja ovi pysyi suljettuna. [Sesam = eräs aasialainen viljelyskasvi.] Kauhu ja tuska valtasi hänet, ja mitä enemmän hän ponnisteli palauttaakseen muistiinsa sanan sesam, sitä enemmän hän hämmentyi. Epätoivoissaan heitti hän säkit maahan, käveli pitkin askelin edestakaisin luolassa, eivätkä kaikki häntä ympäröivät rikkaudet viehättäneet häntä enää rahtuakaan.
Puolenpäivän tienoissa palasivat rosvot takaisin luolaansa, ja kun he sitä lähestyessään huomasivat Kasimin arkuilla kuormitetut muulit, tulivat he kovin levottomiksi ja tähystelivät niiden omistajaa. Kun eivät he nähneet ketään, ajoivat he hajalle nuo kymmenen muulia, jotka Kasim oli unohtanut sitoa kiinni, ja ne hajaantuivat metsään ja hävisivät pian näkyvistä. Sillävälin kuin nyt muutamat rosvoista piirittivät kallion, astui päällikkö muiden kanssa alas hevosen selästä, meni sapeliaan välkytellen suoraan ovelle, lausui sanat, ja ovi aukeni.
Kasim, joka oli luolaan kuullut hevosten kavioiden töminän, ei enää epäillyt lainkaan, että rosvot nyt lähestyivät ja että hän itse oli hukassa. Kuitenkin aikoi hän koettaa pelastua; senvuoksi asettui hän juuri oven eteen syöksyäkseen ulos heti, kun se aukenisi. Tuskin oli hän kuullut unohtamansa sesam-sanan ja nähnyt oven aukenevan, kun hän ryntäsi ulos niin rajusti, että kaatoi päällikön maahan. Mutta toisten rosvojen kynsistä ei hän päässyt livahtamaan; näillä oli samoin välkkyvä sapeli kädessään, ja he löivät Kasimin heti paikalla kuoliaaksi.
Rosvot huomasivat oven lähellä säkit, jotka Kasim oli heittänyt siihen, ja veivät ne takaisin entiselle paikalleen, mutta he eivät huomanneet, että Ali Baban viemät säkit puuttuivat. Kun he nyt yhdessä neuvottelivat tapahtumasta, käsittivät he kyllä, miksei Kasim ollut päässyt ulos luolasta; mutta miten hän oli päässyt sisään, sitä he eivät voineet ymmärtää. He arvelivat, että Kasim ehkä oli laskeutunut ylhäältäpäin alas luolaan; mutta tämä osoittautui mahdottomaksi. Myöskään eivät he voineet otaksua hänen tulleen sisään oven kautta, sillä silloinhan hänen olisi täytynyt tietää sen avaamisen salaisuus, eikä sitä heidän luulonsa mukaan tiennyt kukaan muu kuin he itse. Olipa nyt asian laita kuinka tahansa, nyt oli kysymys vain siitä, miten he saisivat rikkautensa parempaan turvaan, ja päätökseksi tuli, että he jakavat Kasimin ruumiin neljään osaan ja ripustavat ne lähelle luolan ovea kaksi oikealle ja kaksi vasemmalle puolelle, peloittavaksi esimerkiksi jokaiselle, joka uskaltaisi ryhtyä samantapaiseen yritykseen. Sitten jättivät he turvapaikkansa suljettuaan sen tarkasti, nousivat ratsaille ja lähtivät taas tavalliseen ammattiinsa, ryöstämään karavaaneja.
Tällä aikaa oli Kasimin vaimo käynyt kovasti levottomaksi, kun synkkä yö teki tuloaan, eikä hänen miehensä vielä ollut palannut kotiin. Huolestuneena meni hän Ali Baban luo ja sanoi hänelle: »Rakas lanko, sinä tiedät varmaankin, että veljesi Kasim on mennyt metsään ja tiedät myöskin, missä tarkoituksessa hän sinne lähti. Hän ei ole vieläkään palannut kotiin, ja minä pelkään, että häntä on kohdannut jokin onnettomuus.» Ali Baba arveli samaa; mutta kälylleen hän sanoi, ettei tämän pitäisi kuitenkaan sen tähden olla levoton; sillä epäilemättä oli Kasim katsonut parhaaksi palata kaupunkiin vasta myöhemmin.