Ali Baba seurasi rosvoja silmillään, kunnes heitä ei enää näkynyt. Sitten kiipesi hän hitaasti alas puusta. Koska hän hyvin muisti sanat, joiden voimalla rosvopäällikkö oli avannut portin, valtasi hänet halu koettaa, olisiko ehkä noilla sanoilla hänenkin lausuminaan sama voima. Hän tunkeutui pensaston läpi, löysi oven, asettui sen eteen ja sanoi; »Sesam, aukene!» Ja katso, silmänräpäyksessä aukeni ovi selkoselälleen.
Ali Baba odotti näkevänsä synkän ja pimeän paikan; mutta suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän näki, että kallion sisus olikin valoisa ja avara ja ihmiskäsin suureksi muodostettu saaden valonsa ylhäällä olevasta keinotekoisesta aukosta. Ja hän näki täällä suuret määrät ruokavaroja, pakoittain oivallista kauppatavaraa, silkki- ja kultakirjokankaita ja kokonaisia vuoria kallisarvoisia mattoja. Mutta erikoisesti kiintyi hänen huomionsa suureen kulta- ja hopearahamäärään; niitä oli kasoissa ja nahkaisissa, vierivieressä seisovissa pusseissa tai säkeissä. Hänestä näytti siltä kuin olisi tämä kallioluola, ei vain vuosia vaan vuosisatoja ollut rosvojen piilopaikkana.
Ali Baba ei kauan aikaillut; hän astui luolaan ja niinpiankuin hän oli sinne päässyt, sulkeutui ovi. Tästä hän ei kuitenkaan säikähtänyt; hänhän tunsi salaisuuden sen avaamiseksi. Hän kävi käsiksi vain kultarahoihin ja varsinkin pusseissa oleviin. Niistä hän otti niin paljon kuin jaksoi kantaa ja saattoi sälyttää kolmelle aasilleen. Hän kuormitti ne pusseilla ja saadakseen nämä salassa kuljetetuiksi, peitti hän ne haloilla, niin ettei kukaan saattanut mitään epäillä. Kun hän oli valmis, asettui hän oven eteen ja tuskin oli hän lausunut sanat; »Sesam, sulkeudu!» kun se jo jälleen sulkeutui.
Ali Baba palasi kaupunkiin ja saavuttuaan talonsa luo ajoi aasinsa pieneen pihaan, sulkien portin huolellisesti. Tämän tehtyään hän otti pois ne muutamat halot, joiden alle hän oli aarteensa piilottanut, kantoi pussit huoneeseen ja asetti ne pöydälle vaimonsa eteen, joka istui sohvalla.
Vaimo koetteli niitä käsin ja kun hän huomasi, että ne olivat täynnä kultaa, arveli hän, että hänen miehensä oli ne varastanut. Senvuoksi nuhteli hän tätä ankarasti. Mutta Ali Baba keskeytti hänet sanoen; »Ole huoleti, vaimoseni äläkä sellaista murehdi! Minä en ole mikään varas; sillä tämän kaiken olen vain ottanut varkailta. Iloitse siis hyvästä onnestamme!» Hän tyhjensi pussit ja niistä tuli esille niin suuri kasa kultaa, että se aivan häikäisi hänen vaimoaan. Ja nyt kertoi mies hänelle koko jutun alusta loppuun ja käski häntä pitämään asian salassa.
Kun vaimo oli tointunut kummastuksestaan ja säikähdyksestään, iloitsi hän miehensä kanssa tästä ihmeellisestä onnesta ja tahtoi laskea, rahat yksitellen, »Rakas ystävä», sanoi Ali Baba hänelle, »se ei ole viisasta; sitä hommaa et ikinä saisi valmiiksi. Minä kaivan kuopan ja piilotan rahat sinne; meillä ei ole vähääkään aikaa hukattavana» — »Olisi sentään hyvä, jos edes osapuilleen tietäisimme, paljonko sitä on. Minä haen naapurista pienen mitan ja mittaan rahat sillä sillä välin kuin sinä kaivat kuoppaa,» — »Rakas ystävä,» sanoi Ali Baba, »se ei meitä lainkaan hyödyttäisi, ja minä neuvon sinua, jätä se tekemättä! Voithan sentään tehdä, niinkuin haluat, mutta älä unohda pitää asiaa salassa.»
Haluaan noudattaen meni Ali Baban vaimo lankonsa Kas imin luo, joka asui heitä lähellä. Kasim ei ollut kotona, ja silloin kääntyi hän tämän vaimon puoleen pyytäen saada muutamaksi silmänräpäykseksi lainata hänen mittaansa. Käly kysyi, halusiko hän suurta vai pientä mittaa, ja Ali Baban vaimo pyysi pientä. »Hyvin kernaasti», vastasi käly; »odotahan hetkinen, minä haen sen sinulle.»
Käly haki mitan; mutta koska hän tiesi Ali Baban köyhyyden, oli hän utelias saamaan selville, mitä viljaa hänen vaimonsa nyt aikoi mitata, ja niin hänen päähänsä pälkähti sivellä hiukan taikinaa mitan pohjalle.
Palattuaan kotiin Ali Baban vaimo mittasi heti kaiken kullan. Hän oli sangen tyytyväinen tulokseen ja ilmoitti sen miehelleenkin, joka juuri oli saanut kuopan kaivetuksi.
Sillä välin kuin Ali Baba kätki rahat kuoppaan, vei hänen vaimonsa mitan takaisin kälylleen. Mutta hän ei huomannut, että pohjaan oli tarttunut pieni kultaraha, »Rakas käly», sanoi hän, »näet, etten ole pitänyt mittaasi liian kauan. Kiitän sinua siitä! Tässä saat sen takaisin.»