Morgiane ei unohtanut Ali Baban määräystä. Hän laittoi kuntoon kylpyliinat, antoi ne Abdallahille, joka ei vielä ollut mennyt levolle, ja asetti lihaliemipadan tulelle. Hänen hämmentäessään pataa sammui äkkiä lamppu. Koko talossa ei ollut enempää öljyä eikä sattumalta yhtään kynttilääkään varastossa. Mikä nyt neuvoksi? Pulassaan lähti Morgiane pihalle ottaakseen pisaran öljyä vieraan säkeistä.
Lähestyessään ensimmäistä säkkiä, kysyi sen sisällä piilevä rosvo aivan hiljaa; »Joko on aika?» Vaikka rosvo oli puhunut niin hiljaa, hämmästyi Morgiane kuitenkin tuota salaperäistä ääntä.
Jokainen muu orjatar olisi varmasti nostanut siitä aika melun ja ehkä saanut aikaan suuren onnettomuuden. Mutta Morgiane käsitti kohta, mikä hirvittävä vaara nyt uhkasi Ali Babaa ja hänen perhettään sekä häntä itseään, ja että hänen nyt täytyisi ryhtyä tarpeellisiin toimiin niin nopeaan kuin suinkin ja ilman mitään melua. Joutumatta vähimmässäkään määrässä kauhun valtaan vastasi hän, kuin olisi ollut rosvopäällikkö; »Ei vielä, mutta kohta!» Sitten lähestyi hän seuraavaa säkkiä, josta hän kuuli saman kysymyksen, ja niin edelleen, kunnes hän tuli viimeisen, öljyä täynnä olevan säkin luo. Jokaiseen kysymykseen antoi hän aina saman vastauksen.
Tästä ymmärsi Morgiane, ettei hänen isäntänsä ollutkaan, kuten luuli, majoittanut taloonsa öljykauppiasta, vaan kolmekymmentäseitsemän rosvoa päällikköineen. Siksi täytti hän kiireesti ruukkunsa öljyllä, jonka otti viimeisestä säkistä, ja palasi sitten keittiöön. Kaadettuaan öljyä lamppuun ja sytytettyään sen otti hän suuren kattilan, meni jälleen pihalle ja täytti sen öljyllä viimeisestä säkistä. Hän riensi samaa tietä keittiöön takaisin ja asetti kattilan voimakkaalle tulelle lisäten uuniin uudelleen ja uudelleen puita, sillä mitä pikemmin öljy kiehuisi, sitä pikemmin saisi hän täytäntöön suunnitelmansa, jonka hän oli laatinut koko talon yhteiseksi parhaaksi ja joka ei sallinut mitään viivytystä. Kun öljy vihdoin kiehui, otti Morgiane kattilan ja kaatoi jokaiseen säkkiin, ensimmäisestä viimeiseen saakka, niin paljon kiehuvaa öljyä kuin oli tarpeen tappamaan säkissä olevan.
Suoritettuaan tämän kaiken aivan melutta palasi Morgiane takaisin keittiöön tyhjine kattiloineen ja sulki oven. Hän sammutti nyt sytyttämänsä suuren tulen jättäen jäljelle vain niin paljon, kuin oli tarpeen Ali Baban lihaliemen keittämistä varten. Vihdoin sammutti hän lampunkin ja oli aivan hiljaa; sillä hän oli päättänyt, ettei menisi levolle ennen kuin oli nähnyt pihalle päin olevasta keittiön akkunasta kaiken, mitä pihalla tapahtuisi.
Neljännestuntiakaan ei Morgiane vielä ollut odottanut, ennenkuin rosvopäällikkö heräsi. Tämä nousi ylös, avasi akkunan, katsoi ulos ja kun ei hän enää nähnyt valoa missään, vaan kaikkialla talossa vallitsi mitä syvin hiljaisuus, antoi hän sovitun merkin heittäen pieniä kiviä alas. Useat niistä kuuluivat äänestä päättäen putoavan nahkasäkeille. Hän kuunteli tarkkaavaisesti, muttei huomannut mitään, josta olisi voinut päättää väkensä liikkuvan. Tästä tuli hän levottomaksi ja heitti toisen ja kolmannen kerran kiviä alas.
Ne putosivat säkeille, muttei ainoakaan rosvoista näyttänyt pienintäkään elonmerkkiä. Kun ei hän voinut tätä käsittää, meni hän niin hiljaa kuin mahdollista alas pihalle ja lähestyi ensimmäistä säkkiä. Mutta kun hän aikoi kysyä sen sisällä olevalta rosvolta, nukkuiko hän, pisti hänen nenäänsä säkistä öljyn ja jonkin palaneen katku, ja tästä huomasi hän nyt, että hänen suunnitelmansa Ali Babaa vastaan oli täydelleen epäonnistunut. Hän meni nyt seuraavan säkin luo ja niin edelleen viimeiseen saakka ja huomasi, että kaikki hänen miehensä olivat samalla tavalla surmatut, öljyn vähentyminen täydestä öljysäkistä osoitti hänelle, mitä keinoa oli käytetty hänen suunnitelmansa tuhoamiseksi. Nyt, nähdessään kaikki toiveensa pirstaleina, murtautui hän epätoivoissaan ulos portin kautta, joka johti pihalta Ali Baban puutarhaan, ja pakeni hyppäämällä puutarhamuurin yli.
Kun ei Morgiane enää kuullut mitään melua, eikä rosvopäällikkö pitkänkään odotuksen jälkeen näyttänyt palaavan, oli hän varma siitä, että päällikkö oli paennut puutarhan kautta, sillä ovista ei hän ollut päässyt livistämään, koska ne olivat kaksinkertaisessa lukossa. Suuresti iloissaan siitä, että oli onnistunut pelastamaan koko talon, meni Morgiane vihdoin vuoteeseen ja nukahti. Mutta Ali Baba nousi ylös ennen päivänkoittoa ja meni orjansa seuraamana kylpyyn. Hänellä ei ollut vähintäkään aavistusta niistä kirveistä asioista, joita oli tapahtunut talossa hänen nukkuessaan; sillä Morgiane ei ollut pitänyt tarpeellisena herättää häntä, koska hänellä ei vaaran hetkenä ollut aikaa tuhlattavaksi eikä hän torjuttuaan vaaran tahtonut häiritä hänen rauhaansa.
Kun Ali Baba palasi kylvystä kotiinsa ja aurinko jo loisti kirkkaalla taivaalla, ihmetteli hän suuresti nähdessään öljysäkkien vielä seisovan entisellä paikallaan; hänen mielestään oli kummallista, ettei kauppias jo ollut mennyt aaseilleen torille. Siksi kysyi hän asiaa Morgianelta, joka avasi hänelle oven ja joka oli antanut kaiken olla sellaisenaan, jotta Ali Baba itse saisi nähdä selvästi, mitä hän oli isäntäväkensä pelastukseksi tehnyt. »Hyvä isäntäni», vastasi hänelle Morgiane, »Allah ja pyhä profeetta varjelkoon sinua ja taloasi! Sinä tulet paremmin vakuutetuksi siitä, mitä haluat tietää, kun omin silmin näet, mitä sinulle näytän. Vaivaudu senvuoksi tulemaan kanssani!» Ali Baba seurasi palvelustyttöään; tämä lukitsi oven, vei hänet ensimmäisen säkin luo ja sanoi sitten: »Silmällehän tähän säkkiin; vielä milloinkaan et liene nähnyt sellaista öljyä.»
Ali Baba katsoi säkkiin, ja kun hän näki siellä miehen, pelästyi hän ylenmäärin, kirkaisi ääneen ja hypähti taaksepäin kuin olisi astunut käärmeen päälle. »Älä pelkää mitään», sanoi Morgiane hänelle, »mies, jonka tuossa näet, ei tee sinulle enää mitään pahaa. Hän on täyttänyt ilkitöittensä mitan; nyt ei hän ole enää kenellekään vahingoksi, sillä hän on kuollut.» — »Morgiane», huudahti Ali Baba, »pyhän profeetan nimessä! Sano minulle, mitä tämä merkitsee!» — »Selitän sen sinulle», sanoi Morgiane; »mutta hillitse ihmetyksen purkauksesi äläkä ärsytä naapureiden uteliaisuutta, jotteivät he saisi tietää asiaa, jonka salassa pitäminen on mitä tärkeintä sinulle. Katso vielä kuitenkin muitakin säkkejä!» Ali Baba katsoi vuoronperään jokaiseen säkkiin, ensimmäisestä viimeiseen saakka, missä olevaa öljyä ilmeisesti oli aika tavalla vähennetty. Nähtyään nyt kaiken jäi Ali Baba seisomaan paikalleen kuin siihen kiinni juurtuneena luoden silmänsä milloin säkkeihin, milloin Morgianeen, ja niin suuri oli hänen hämmästyksensä, ettei hän pitkään aikaan voinut lausua sanaakaan. Vihdoin tointui hän jälleen ja kysyi: »Mutta mihin on sitten kauppias joutunut?» — »Kauppias», vastasi Morgiane, »on yhtä vähä kauppias kuin minä olen sitä. Sanon sinulle, mikä hän on ja mihin hän on paennut. Mutta sinun on paljon mukavampi kuunnella kertomustani huoneessasi; sillä terveytesi vaatii sinua nauttimaan nyt kylvystä pelatessasi hieman lihalientä.»