Koska joukon yhteiselle hyvälle oli erittäin tärkeätä, ettei kärsitty häpeä jäisi kostamatta, astui eräs toinen rosvo esiin luvaten onnistuvansa paremmin kuin edeltäjänsä. Niinpä siirrettiinkin tehtävä hänelle. Hän meni kaupunkiin, lahjoi Baba Mustafan, kuten edeltäjänsäkin oli tehnyt, ja Baba Mustafa johti silmät peitettyinä hänet Ali Baban talon edustalle. Rosvo merkitsi sen vähemmän huomattavalla tavalla punaisella liidulla toivoen nyt varmasti erottavansa sen valkealla liidulla merkityistä taloista.
Mutta pian senjälkeen lähti Morgiane taas talosta kaupungille, kuten edellisenäkin päivänä, ja palatessaan takaisin huomasi hänen tarkka silmänsä punaisen merkit. Heti arveli hän sen merkitsevän samaa kuin valkean merkinkin ja hän teki samanlaiset merkit punaisella liidulla naapuritalojen oviin, vieläpä samoille paikoille.
Sillävälin palasi rosvo joukkonsa luo metsään, kertoi, mitä oli tehnyt, ja arveli, että nyt olisi mahdotonta sekoittaa merkitty talo muihin. Päällikkö ja hänen miehensä uskoivat asian nyt onnistuvan. He lähtivät siis kaupunkiin samassa järjestyksessä ja samoja varovaisuustoimenpiteitä noudattaen kuin päivää ennen. Päällikkö ja opasrosvo kulkivat suoraa päätä Ali Baban kadulle, mutta taas oli heillä edessä sama vaikeus kuin edellisellä kerralla. Päällikkö suuttui ja rosvo joutui samanlaisen hämmennyksen valtaan kuin edeltäjänsä. Ja niin piti päällikkö taas parhaimpana palata mitään aikaansaamatta takaisin. Rosvo, joka oli syypää suunnitelman epäonnistumiseen, kärsi rangaistuksen, johon oli vapaaehtoisesti alistunut.
Koska päällikkö nyt huomasi joukkonsa vähentyneen kahdella kelpo miehellä, otti hän itse suorittaakseen työn ja lähti kaupunkiin, jossa Baba Mustafa teki hänelle saman palveluksen kuin molemmille hänen joukkonsa lähettiläille. Mutta päällikkö ei tehnyt mitään merkkiä Ali Baban taloon, vaan kulki useita kertoja sen ohi ja katseli sitä niin tarkkaan, ettei enää voinut erehtyä sen suhteen. Senjälkeen palasi hän takaisin kallioluolaan ja sanoi odottaville: »Toverit, nyt ei mikään enää voi estää meitä kostamasta perinpohjin sitä ilkeyttä, mitä meitä kohtaan on harjoitettu. Minä tunnen tuon lurjuksen talon tarkalleen ja olen matkalla ajatellut keinoa, millä voimme tarttua asiaan niin viekkaasti, ettei yksikään ole aavistava mitään luolastamme eikä aarteistamme.» Sitten kertoi hän, miten oli tuuminut selvittää asian, ja kun kaikki suostuivat siihen, käski hän miesten hajautua ympäröiviin kyliin ja kauppaloihin sekä kaupunkiinkin sekä ostaa niistä yhdeksäntoista muulia sekä kolmekymmentäkahdeksan suurta nahkaista öljysäkkiä, yhden täysinäisenä, mutta muut tyhjinä.
Parin kolmen päivän kuluessa olivat rosvot saaneet kaiken kokoon. Koska tyhjät säkit olivat suustaan tarkoitukseensa hiukan liian ahtaita, antoi päällikkö laajentaa niitä vähän. Sitten jokainen hänen miehistään sai asestettuna kömpiä yhteen säkeistä; pieni läppä jätettiin kuitenkin avoimeksi hengitystä varten. Sitten sulki hän säkit, niin että kuka tahansa saattoi luulla niissä olevan öljyä sisällä. Täydentääkseen vielä petostaan kostutti hän säkit ulkoapäin öljyllä, jota hän otti täysinäisestä säkistä.
Lastattuaan nyt nuo kolmekymmentäseitsemän rosvoa, kunkin säkkiinsä pistettynä, sekä öljyllä täytetyn säkin muulien selkään lähti päällikkö niiden kanssa matkalle kaupunkia kohti, jonne saapui iltahämärissä. Hän meni portista sisään ja suoraa tietä Ali Baban talon luo aikoen pyytää itselleen ja muuleilleen yösijaa. Hänen ei tarvinnut koputtaa, sillä Ali Baba seisoi ovensa edessä hengittäen raitista ilmaa illallisen jälkeen. Päällikkö pysäytti senvuoksi muulinsa, kääntyi Ali Baban puoleen ja sanoi hänelle: «Herra, tuon öljyä, jonka tässä näet, kaukaa myyjäkseni sen huomenaamulla torilla; mutta koska on jo niin myöhäistä, en tiedä, mistä voisin saada yösijan. Jollei siitä koituisi liian paljon vaivaa sinulle, pyytäisin sinua täksi yöksi majoittamaan minut kattosi alle; olisin siitä sinulle suuresti kiitollinen.» Vaikkakin Ali Baba oli jo metsässä nähnyt miehen, joka nyt hänelle puhui, vieläpä kuullut hänen äänensäkin, ei hän kuitenkaan voinut tuntea häntä öljykauppiaan puvussa noiden neljänkymmenen rosvon päälliköksi, »Tervetuloa luokseni!» sanoi hän, »astu sisään!» Näin sanoen teki hän tilaa päällikön ja hänen muuliensa käydä pihalle.
Ali Baba huusi nyt orjaansa ja käski hänen heti purettuaan muulien kuormat viedä eläimet talliin ja panna niiden eteen ohria ja heiniä. Myöskin meni hän keittiöön ja käski Morgianea valmistamaan vieraalle hyvän illallisen ja huoneen vuoteineen.
Vielä suurempaakin kunniaa osoitti Ali Baba vieraalleen. Nähtyään nimittäin, että rosvopäällikkö oli purkanut muulien kuormat ja että eläimet hänen käskynsä mukaan oli viety talliin, otti hän vierasta kädestä, johti hänet saliin, jossa oli tapana ottaa vieraita vastaan, ja selitti, ettei voisi suostua siihen, että hänen vieraansa yöpyisi pihalla. Rosvopäällikkö kieltäytyi tästä kunniasta ja selitti, ettei hän tahtonut olla rasituksena; mutta Ali Baba pyysi häntä niin kohteliaasti ja niin hartaasti, ettei päällikkö kauempaa voinut vastustaa häntä. Ali Baba ei ainoastaan pitänyt hänelle seuraa siksi, kunnes Morgiane toi illallisen, vaan hän keskusteli hänen kanssaan vielä aterian aikanakin kaikenkaltaisista asioista, joiden arveli häntä huvittavan, eikä jättänyt häntä, ennenkuin hän oli lopettanut aterian, »Jätän sinut nyt yksin», sanoi Ali Baba sitten; »jos toivot jotain, tarvitsee sinun vain lausua se julki; kaikki minun talossani on käytettävissäsi.» Rosvopäällikkö nousi yhdessä Ali Baban kanssa ruokapöydästä ja seurasi häntä ovelle. Sillävälin kuin Ali Baba nyt meni keittiöön keskustelemaan Morgianen kanssa, lähti rosvopäällikkö pihalle sillä tekosyyllä, että hän aikoi käydä tallissa katsomassa, ettei hänen muuleiltaan puuttunut mitään.
Kehoitettuaan Morgianea uudelleen mitä parhaiten huolehtimaan vieraasta lisäsi Ali Baba hänelle; »Morgiane, aioin vain vielä sanoa sinulle, että aamulla varhain menen kylpyyn; laita kylpylänäni kuntoon ja anna ne Abdallahille» — niin oli orja nimeltään — »ja valmista sitten minulle hyvä lihaliemi siksi kun tulen kotiin!» Annettuaan nämä määräykset meni hän levolle.
Sillävälin antoi rosvopäällikkö tallista palattuaan määräyksensä miehilleen. Ensimmäisestä säkistä viimeiseen sanoi hän jokaiselle; »Kun minä makuuhuoneestani heitän pieniä kiviä alas, kikkaa silloin veitsellä, joka sinulla on mukanasi, säkki halki ylhäältä alas asti ja kömmi aukosta esille; pian senjälkeen olen minä luonanne.» Veitsi, josta hän puhui, oli tarkoitusta varten erikoisesti terotettu ja hiottu. Senjälkeen palasi hän takaisin ja heti, kun hän näyttäytyi keittiön ovessa, otti Morgiane kynttilän ja johdatti hänet hänelle varattuun huoneeseen ja jätti hänet sinne yksin tiedusteltuaan ensin, tarvitsiko hän mitään. Ollakseen herättämättä minkäänlaista epäluuloa sammutti rosvopäällikkö pian sen jälkeen kynttilän ja asettui vuoteeseen täysissä vaatteissa, jotta voisi hetken aikaa nukahdettuaan jälleen nousta ylös.