Heti saatuaan Abdallahin kanssa pöydän katettua, käytti Morgiane sitä aikaa, jolloin herrat söivät, tarpeellisiin valmistuksiin suunnitelmansa toteuttamiseksi; hän oli juuri saanut ne suoritetuiksi, kun Abdallah ilmoitti, että oli aika ruveta tarjoilemaan hedelmiä. Morgiane vei ne sisälle heti, kun Abdallah oli korjannut ruoat pöydältä. Sitten asetti hän Ali Baban viereen pienen pöydän ja sille viiniä ja kolme pikaria; tämän tehtyään meni hän Abdallahin kanssa ulos ikäänkuin olisi aikonut syödä hänen kanssaan illallista.
Nyt arveli väärä Chogia Husein tulleen sopivan hetken Ali Baban surmaamiseen. »Nyt», sanoi hän itsekseen, »juotan isän ja pojan humalaan, eikä poika, jonka hengen mielelläni säästän, pysty estämään minua työntämästä tikaria isän sydämeen. Sitten pakenen, kuten ensi kerrallakin, puutarhan kautta sillävälin kuin keittäjätär ja orja vielä aterioivat tai nukkuvat keittiössä.»
Mutta Morgiane oli älynnyt valepukuisen Chogia Huseinin aikeet eikä antanut hänelle aikaa panna täytäntöön viekasta suunnitelmaansa, Sensijaan että olisi syönyt illallista puki hän päälleen kauniin tanssipuvun, valitsi siihen sopivan hiussomisteen, pani vyötäisilleen kullatusta hopeasta tehdyn vyön ja kiinnitti siihen tikarin, jonka tuppi ja kahva olivat samaa metallia; kasvoilleen pani hän kauniin naamarin. Pukeuduttuaan siten sanoi hän Abdallahille; »Ota rumpusi ja menkäämme sisälle näyttämään isäntämme vieraalle niitä hauskoja tansseja, joita usein iltaisin esitämme isännällemme.» Abdallah otti rummun, kulki sitä lyöden Morgianen edellä ja astui saliin. Hänen takanaan tuli Morgiane niiaten sirosti ja ikäänkuin pyytäen lupaa saada näyttää taitoaan. Kun Abdallah näki, että Ali Baba aikoi puhua, lakkasi hän rummuttamasta, »Tulehan vain tänne, Morgiane», sanoi Ali Baba; »Chogia Husein arvostelkoon taitosi ja sanokoon sitten mielipiteensä siitä meille,» Sitten sanoi hän Chogia Huseinin puoleen kääntyen; »Älä luule, herra, että olen suurilla kustannuksilla hankkinut sinulle tämän huvin. Kuten näet, keittäjättäreni ja orjani vain huvittavat meitä sika tavalla. Toivon, että se miellyttää sinua!»
Chogia Husein ei ollut valmistunut siihen, että Ali Baba tarjoaisi aterian jälkeen vielä tällaistakin huvia. Vaikkakin hänelle olisi ollut paljon enemmän mieleen, että Ali Baba olisi säästänyt häneltä tämän näytännön, teeskenteli hän kuitenkin olevansa kovasti mielissään ja oli kyllin kohtelias lausuakseen Ali Baballe, että kaikki, mikä huvittaa hänen kunnioitettavaa ystäväänsä, on tietysti oleva myös hänelle itselleen suuri ilon aihe.
Kun nyt Abdallah näki, että Ali Baba ja Chogia Husein olivat lopettaneet keskustelunsa, alkoi hän uudelleen lyödä rumpuaan ja lauloi samalla erästä tanssilaulua. Mutta Morgiane, joka ei suinkaan ollut taidoltaan harjaantuneita tanssijoita ja tanssijattaria huonompi, tanssi niin, että se olisi herättänyt ihailua jokaisessa muussa seurassa kuin juuri tässä; kaikkein vähimmin herätti Morgianen taide valepukuisen Chogia Huseinin mielenkiintoa.
Tanssittuaan nyt sangen taitavasti ja suloisesti useita tansseja veti Morgiane vihdoin tikarin esille, heilutti sitä kädessään ja tanssi uuden tanssin, joka voitti kaikki edelliset. Mitä moninaisimmat kuviot, joita hän muodosti, keveät liikkeet, rohkeat hypyt ja ihmeelliset käänteet ja asennot, joita hän otti milloin ojentaessaan tikarin ikäänkuin iskuun, milloin teeskennellen lävistävänsä sillä oraan rintansa, olivat mitä suloisimmat katsella. Vihdoin näytti hän tanssineen itsensä hengästyksiin; hän tempaisi vasemmalla kädellään Abdallahilta rummun ja pitäen oikeassa tikaria tarjosi hän rummun onton puolen Ali Baballe, kuten tanssijain ja tanssijattarien on tapana tehdä vedotessaan katselijainsa anteliaisuuteen.
Ali Baba heitti Morgianen rumpuun kultarahan. Nyt kääntyi Morgiane Ali Baban pojan puoleen, joka seurasi isänsä esimerkkiä. Chogia Husein, nähdessään Morgianen tulevan luokseen, oli parhaiksi ottanut rahapussinsa esille antaakseen myös lahjan ja pisti juuri kätensä pussiin, kun Morgiane rohkeasti ja päättäväisesti lävisti rosvopäällikön sydämen, niin että hän vaipui hengetönnä alas. Ali Baba ja hänen poikansa kauhistuivat ylenmäärin tätä tekoa ja alkoivat ääneen valittaa. »Sinä onneton!» huusi Ali Baba, »mitä oletkaan tehnyt! Aiotko tuhota minut ja koko perheeni?» — »Ei, isäntäni», vastasi Morgiane, »päinvastoin olen tehnyt sen sinun pelastukseksesi.» Ja hän avasi Chogia Huseinin vaatteet, näytti Ali Baballe tikaria, jolla hän oli varustautunut ja sanoi täten: »Katso nyt, minkä katalan vihollisen kanssa olet ollut tekemisissä; ja jos katsot häntä tarkemmin kasvoihin, niin varmasti tunnet hänessä vale-öljykauppiaan ja neljänkymmenen rosvon päällikön. Hän tuli sinua murhaamaan. Mutta minä tunsin hänet ensi näkemältä ja keksin hänen suunnitelmansa. Allah olkoon kiitetty!»
Koko sydämellään tunsi Ali Baba, kuinka äärettömässä kiitollisuudenvelassa hän oli Morgianelle, joka nyt toisen kerran oli pelastanut hänen henkensä. Syleillen häntä sanoi hän: »Morgiane, olen antanut sinulle vapautesi ja silloin luvannut, etten jätä kiitollisuuteni osoittamista siihen, vaan että tahdon tehdä hyväksesi vielä enemmänkin. Sopiva aika on nyt tullut; tästä lähtien olet sinä minun miniäni».
Sitten kääntyi hän poikansa puoleen ja sanoi tälle; »Sinä olet hyvä poika, ja uskon, ettet pidä kohtuuttomana sitä, että annan sinulle Morgianen puolisoksi, vaikkakaan en ole ennemmin kysynyt mielipidettäsi. Sinä ole hänelle yhtä suuressa kiitollisuudenvelassa kuin minä itse; sillä on päivänselvää, että Chogia Husein on teeskennellyt sinulle ystävyyttä vain saadakseen minut helpommin salakavalasti surmattua, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö hän siinä onnistuttuaan olisi uhrannut sinuakin kostonhimolleen. Ajattele sitäpaitsi, että sinulla Morgianessa, jos menet hänen kanssaan naimisiin, on paras turva päiviesi loppuun asti.»
Poika ei vähintäkään vastustellut, vaan ilmoitti päinvastoin haluavansa avioliittoa omastakin halustaan eikä vain kuuliaisuudesta isäänsä kohtaan. Sitten ryhdyttiin Ali Baban talossa toimiin rosvopäällikön ruumiin hautaamiseksi muiden rosvojen viereen, ja tämä tapahtui niin salaisesti ja kaikessa hiljaisuudessa, että tapaus tuli tietoon vasta monien vuosien kuluttua, kun ei enää ollut elossa ketään, joka oli osallisena tuohon merkilliseen juttuun.