E-text prepared by Tapio Riikonen
HYVÄ NAAPURI
Täti kertoo XIII
Suomennos
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1913.
Ensimäinen luku.
Syyskuu oli vasta alullaan, mutta ilma oli koloa, joten lämmitteleminen takkavalkean ääressä ei suinkaan ollut tarpeetonta.
Kotka nimisen ravintolan emäntä ei kuitenkaan tahtonut ottaa paperikukilla koristettua närettä vierashuoneen takasta, sillä vaikka olikin kylmä, tiesi hän entisestään, ettei talvi vielä ollut tulossa; ja näyttiväthän nuo matkustavaiset olevan alhaista säätyä ja ehkä tyytyvät viettämään yönsä arkihuoneessa.
Muuttava perhe on aivan tavallinen näky Uudessa Englannissa, eivätkä nämäkään, jotka nyt saapuivat ravintolaan, herättäneet paljoa huomiota. Ei heillä ollut aasia, ei kamelia. Neljä lihavaa härkää veti heidän isoja vankkurejaan, jotka olivat täpösen täynnä kestäviä, siistinnäköisiä huonekaluja. Härät olivat hyvänsävyisen ja tyytyväisen näköisiä, ikäänkuin olisivat olleet hyvässä sovussa koko maailman kanssa. Ajajalla näkyi olevan veljenrakkaus heihin, ja vaikka hänellä oli kädessään pitkä ruoska, oli se nähtävästi vain jonkunlaisena viran merkkinä, eikä kidutusaseena. Perheen muut jäsenet istuivat isoilla nelipyöräisillä rattailla, puhtaan palttinaisen suojakatoksen alla. Rattaiden eteen oli valjastettu kaksi vankkaa hevosta, yhtä säyseitä kuin härätkin.
Palttinasuojuksen alta tuli näkyviin niin monta henkilöä, että ravintolan emäntä ihmeissään virkkoi: "Voi poloisia, joilla on tuommoinen lapsilauma!" Hän ei ymmärtänyt että taivaallinen isämme parhaiten tietää mikä virvoitus lapset ovat isän ja äidin sydämelle. Kiitos Jumalalle pienokaisista, samoin kuin kukkasistakin, vaikka eivät tee työtä eivätkä kehrää! Näin isä ja äiti ajattelivat tyytyväisinä seisoessaan vaunujen vieressä, kunnes kaikki lapset olivat laskeutuneet maahan.