Isä odotti hetkisen ja kysyi sitten: "Meidänkö tähtemme sinä olet pahoillasi, etkä mistään muusta syystä?"
"En mistään muusta syystä", vastasi Alice. "Jos ei minun tarvitsisi huolia isästä ja äidistä, viskaisin ilolla vieläkin vettä Maryn silmille."
Herra Liscome oli hetken ääneti. Sitten hän sanoi: "Alice, minun täytyy jättää sinut yksin Jumalan kanssa."
"Ei, ei yksin", huusi Alice ja tarttui isänsä käsivarteen.
"Ei", sanoi isä, "ei tänne. Mutta ensin tahdon rukoilla, ettei Jumala jättäisi sinua, vaikka sinä yrität piiloutua hänen silmäinsä edestä."
Alice polvistui isänsä viereen ja seurasi häntä sitten muiden luo, vietettyänsä pitkän, ikävän ja hyödyttömän päivän.
Kuudes luku.
Seuraava päivä oli sateinen. Sadepäivä on toisille äärettömän ikävä, mutta toisille tervetullut sentähden että kaikki perheen jäsenet silloin tavallisesti kokoontuvat kotosalle yhteiseen toimeen ja seurusteluun.
"Tänään aikoo sadetta", virkkoi aamusella Ruben, katsellen ulos akkunasta.
"Siltä näyttää", sanoi isä, "mutta mietitään nyt mihin työhön tänään ryhtyisimme. Niko on taitavin puuseppä. Hän saa tehdä lisää hyllyjä äidin maitokamariin ja muutenkin laittaa sen hyvään kuntoon."