"Siitä te sen tietäisitte", vastasi Alice, "jos te voisitte antaa niille anteeksi, jotka ovat tehneet teille pahaa, ja olisitte ystävällinen kaikille ja rukoilisitte kaikkien puolesta."
"Lujalle ottaa ennenkuin voin sitä tehdä", kuiskasi Wisp.
"Jos te rukoilette Jumalaa, antaa hän teille uuden sydämen", sanoi
Alice siihen. —
Tästä päivästä alkaen rupesi herra Wisp vähitellen paranemaan. Ennen pitkää hän jo jaksoi istua nojatuolissa hetken kerrallaan. Hänen omaisiensa vilpitön ilo liikutti hänen sydäntänsä enemmän kuin hän itsekään olisi suonut. Lapset olivat alituisesti hänen luonaan ja koettivat täyttää kaikki hänen toivomuksensa. Hänen vaimonsa istui hänen vieressään, silmässä kiitollisuuden kyynel. Hyvät naapurit ilmaisivat iloansa hänen parantumisestaan enemmän töillä kuin sanoilla. Vihdoin hänen sydämensä heltyi, katkeruus katosi. Kyynelten kuivunut lähde aukesi jälleen, ja hän tunnusti itkien, että hän oli mahdoton kaikkeen hänelle osoitettuun rakkauteen. Nöyrästi hän lupasi Jumalan avulla alottaa aivan uutta elämää. —
Tästä hetkestä on useita vuosia kulunut. Tuntisitkohan enää sitä mustaa rakennusta, joka ennen näkyi vääräoksaisten omenapuiden välistä! Siihen on rakennettu toinen kerros lisää, ja siistinä, valkoiseksi maalattuna se nyt kohoaa naapuritalon vieressä.
Keitä ovat nuo reippaat nuorukaiset, jotka astuvat maahan juuri saapuneilta rattailta? He ovat Yrjö ja Antti, Matti ja Pekka, jotka palaavat kotiin maanviljelysopistosta. Entä nuo sievät neitoset, jotka niin iloisesti tervehtivät tulijoita? Ne ovat Mary Wisp, Lotty, Nelly ja Alice Liscome, kaikki suloisia tyttöjä, kotinsa ilona ja apuna.
Tervehtimisen ensimäinen ilo on asettunut, nuoret ovat jo vilkkaassa toiminnassa; emännät istuvat sisällä puhellen ystävällisesti keskenään.
Kolme voimakasta keski-ikäistä miestä seisoo keskustellen pellon pientareella.
"Niinkö sinä Niko arvelet?" virkkaa yksi heistä. "Minä taas uskon niinkuin ystävä Liscome tässä, että ystävyys on paras keino saada vihollisensa pois hengiltä. Se keino minutkin tappoi ja jälleen eläväksi teki."
Puhuja on herra Wisp.