Aappo. Joudu sitte.
(Anni menee.)
Aappo. (Yksin.) Ohhoh! — — — tämäpä ei taitanut olla niinkään tuhma keksintö. Ajaa taipaleelle sen, joka aikoi minut ajaa — — — Mutta hänpä kuulostaa tulevan, — minun täytyy käyttää vielä viekkautta. (Heittää vaatteensa vasemmalla puolen olevan kamarin ovesta ja menee itse peräovesta.) Kiitän nöyrimmästi, herra kapteeni, teen minkä suinkin voin, korvatakseni herra kapteenin hyvyyttä. — Kuinka? — Kyllä, kyllä, käskikö herra kapteeni ajaa Annin pois talosta? — — — Siitä ei hätää, hän on pian poissa.
Anni. Senkin hölmö!
Aappo. Ah, oletko se sinä, lapsi parka? Mutta kuinka pisti päähäsi ruveta matkimaan emäntäsi käsialaa? Kunpa olisit edes minulle sen ilmoittanut!
Anni. Senkin lurjus, niin kuin et sinä muka olisi heti juossut sitä kapteenille kertomaan.
Aappo. Kuinka voit minusta tuollaista luulla? — — —
Anni. Joko sinun isäntä-kultasi on poissa?
Aappo. Juuri lähti.
Anni. Tuleeko hän enää takaisin?