Aappo. Ei. — — —
Anni. Ja sinäkö muka jäät tänne?
Aappo. Niin, jos sinä olet niin kiltti, että suvaitset. —
Anni. Toivotan hauskaa jatkoa. — Sinä kai et tunne hänen armoansa?
Aappo. En, en ole koskaan häntä nähnyt.
Anni. Hän on Pohjanmaalta; — hän on omituinen, oikkuisa, pyytää enemmän kuin kuolevainen voi tehdä ja toruu taukoamatta. — — — Hän pian uuvuttaa ihmisen.
Aappo. Niinkö luulet! — — — Tiedätkö mitä, Anni, minua ei hevillä peloiteta.
Anni. Totisesti tulee sinunkin vuorosi, ja ehkä piankin.
Aappo. Niin, mitä luulet sille voitavan? — Väliin ylhäällä, väliin alhaalla, milloin hyvä, milloin paha, sehän on kohtalomme.
Anni. Hyvästi, Aappo! (Itsekseen.) Et aavistakaan tepposta, jonka sinulle teen.