Anni. Mitä minun puvussani on sitte niin kummallista?
Aappo. Oo, ei neitsyt! Sanon vain että tarvitaan paljon juomarahoja, voidakseen olla noin korea. — — — Talonemäntäkään kotipuolessani ei ole noin korea, mutta — — — hän onkin niitä vanhankansan ihmisiä, jotka eivät tahdo näyttääkään muulta kuin mitä ovat. — — —
Anni. Hyvä! Hyvä! — — — Mutta parempi olisi että kiittäisitte minua siitä että toimitin teille tämän paikan, kuin että siinä seisotte turhia löpisten.
Aappo. Niin, olettepa oikeassa, neitsyt, — — olen aivan suunniltani kiitollisuudesta hyvyyttänne kohtaan ja kohteliaisuutenne vuoksi — — —
Anni. Riittää! Riittää! (Syrjään) Kylläpä hän on tyhmä — — — (ääneen). No tiedättekö nyt, mitä varten olette tänne otettu?
Aappo. Hä? Leikkiäkö se neitsyt laskee?
Anni. Tolvana! Sinä olet otettu tänne kamaripalvelijaksi ja siitä saat palkkaa viisi kolmatta markkaa vuodessa.
Aappo, Oo, te laskette leikkiä — — — Sanoivat minulle siellä, että saisin seitsemänkymmentäviisi.
Anni. Niin, mutta kun minä otan jonkun suojelukseeni niin pidätän aina itselleni kaksikolmannesta.
Aappo. Hoo! Silläkö tavalla suojelette — — — vaan entäpä jos en minä tarvitsisikaan suojaamista? — — —