Anni. Silloin ajan teidät talosta.
Aappo. Tekö minut talosta? — — — niin, niin, senhän te sanotte — — —. Mutta minkä vuoksi pitää minun antaa teille kaksi kolmannesta?
Anni. Vaivoistani kun neuvon sinua herran ja rouvan oikkuihin.
Aappo. Ymmärrän.
Anni. Saanko neuvoa sinulle millä keinoin heitä voi miellyttää, saada heidän luottamuksensa, tehdä heidät anteliaaksi, estää heitä kaikkea huomaamasta — — —?
Aappo. Ymmärrän.
Anni. Kukapa muu voisikaan opettaa sinulle kaikki pikku jutkut, jotka ovat välttämättömiä palvelijalle? — Kukapa voisi ilmoittaa sinulle sellaista, joka on tärkeää palvelijalle sekä palveluksessa pysyäkseen että jotain ansaitakseen. — Ei, ystäväiseni! Ei voi antaa kyllin suurta palkkiota kamarineidille, joka tietää, tuntee ja käsittää edun kaikessa. Sinä ostat varallisuutta hyvällä hintaa, ja se kaksi kolmannesta, minkä minulle annat, on kylvöä, joka tuo runsaan sadon.
Aappo. Paljon mahdollista, vaan mieluummin pidän palkkani.
Anni. Uskallatko sinä vastustaa minua.
Aappo. Uskallan! — Saattepa tietää, neitsyt, että minulla on hyvä maine, ja sen tahdon täälläkin säilyttää.