Anni. Oo, ei se ollut mitään.
Aappo. (Remahtaa nauramaan.) Kas niin, Anni, eipä enää ilveillä. Sanoin sinulle kohteliaisuuksia, ja valehtelin kieleni paksuksi päästäkseni suosioosi; ryhtykäämme nyt asiaan.
Anni. Mitä! ettekö pitänyt minua hänen armonaan?
Aappo, Luuletko sinä minua aivan sokeaksi?
Anni. Ja koko ajan ylistellessänne ajattelitte te — —.
Aappo. En niin mitään.
Anni. Senkin peto!
Aappo, Etkö sitte luullut että heti tunsin sinut — — — kehuin hyviä ominaisuuksiasi — — — vain huvin vuoksi.
Anni. Se on halpamaista!
Aappo. Tahdoin vain heti taloon tultuani osoittaa sinulle että olet saanut toverin vertaisesi nokkeluudessa ja valeiden — — — vieläpä kujeidenkin keksimisessä. — — — Niin, Anni, syleilläänpäs nyt toisiamme!