H. Patelin (erikseen). Maksun? (Kovasti). Ei, ei elkää vaivatko palvelioitanne. Minulla ei ole kuin pari askelta kotiini. (Tahtoo ottaa veran ja pitäen siitä aina kiini). Ja kuin sanoitta, niin se joutuu välemmin räätälille.
H. Wilhelm. Antakaa pojan tulla kerallanne, että minä sitä myöten saan rahat.
H. Patelin. Elkää vaivatko poikaanne, minä en ole niin suurellinen ja muuten nyt jo on niin pimeä, ettei se näykään minun kainalostani. (Ottaa veran ja panee kainaloonsa). Ihmiset voivat luulla tämän suttu-paperiksi.
H. Wilhelm. Mutta, hyvä herra, minä annan teille kumminki pojan keralla, että…
H. Patelin. Elkää huoliko mitään, minä sanon se on ihan turha; kello viisi ummelleen kolmesataa kolmekymmentä markkaa ja päivälliseksi hanhi. Voi kuin minulla nyt on kiire, hyvästi naapuri, nöyrin palvelianne (nähden hänen seuraavan) hyvästi, hyvästi.
(Syöksee pikaisesti tiehensä).
H. Wilhelm. Hyvästi, herra, hyvästi!
Seitsemäs kohtaus.
H. Wilhelm (yksin). Sinne se hiis nyt meni minun verkani kanssa, mutta kello viiteen aamua ei ole pitkä aika. Minä syön päivällisen hänellä, kyllä hän maksaa, vissisti hän sen maksaa. Mutta katsopas miten tunnollinen asianajaja, hitto vieköön! jos elinaikanani olen sellaista nähnyt. Minä vaan kadun että otin niin kalliin hinnan verastani, koska hän kuitenki maksaa minulle kolmesataa markkaa, joita en tiennyt kaivatakaan. Sillä minä en vieläkään voi ymmärtää mistä hiideltä se velka on voinut tulla. Mutta olkoon! Nyt jo onki yö. Arvelen tässä mitähän tänään tulen voittamaan. Hoi, hoi, tänne!
Kahdeksas kohtaus.