H. Patelin. Noh, eukkoseni, onko tämä verka sinusta hyvä?
R. Patelin. Oivallinen, mutta millä sen maksat. Sinä olet luvannut huomenaamuna, ja tiedät sinä millainen juutalainen tuo Wilhelm on, se ei sinulle anna mitään armoa.
H. Patelin. Hänen tullessa, elä ajattele muuta kuin mitä jo olen sulle sanonut ja miten minua puolustat.
R. Patelin. Minun täytyy se tehdä vasten tahtoani, nimittäin, auttaa sinua ulos huoneistasi, mutta se mitä olet aikonut tehdä on minusta nähden hyvin häpäisevää ja sopimatointa rehelliselle miehelle.
H. Patelin. Vaimo parsa, sinä olet hyvin typerä. Mikään ei ole maailmassa helpompaa kuin olla rehellinen sen, joka kerran on rikas. Ainoasti köyhälle se on hyvin työläs. Mutta jättäkäämme se kaikki. Lähtekäämme nyt sisareni luo iltaiselle, ja sieltä palattuamme, vielä tänäiltana se on paras leikata tuo vaatteus, tapausten varaksi jotka voivat tapahtua.
R. Patelin. Lähkäämme; mutta minua peloittaa vaan ettei huomisaamuna käy hyvästi.
TOINEN NÄYTÖS.
Ensimäinen kohtaus.
H. Wilhelm (yksin). Toimellisen miehen tulee aamulla luetella kaikki työt mitä päivällä aikoo tehdä, katsokaamme mitä minulla tänään on. Ensiksi, kello viisi minun tulee ottaa kolmesataa markkaa Patelinilta hänen isävainaansa velkaa. Sitte kolmekymmentä markkaa kuudesta kyynärästä verkaa, minkä hän minulta otti eilen illalla. Samalla yksi hanhipaisti päivälliseksi, valmistettu hänen vaimoltansa. Sen perästä mennä oikeuteen paimentani vastaan niistä kymmenestä tusinasta lampaita, jotka hän on minulta varastanut. Minä arvelen että siinä on kyllä. Mutta hiis! Aika jo on ammoin sivuin, eikä miestä vielä näy. Lähkäämme häntä etsimään. (On lähtemässä mutta palaikse takaisin). Ei, niin tarkka mies ei unhota lupaustansa. Mutta hänellä on kuitenki minun verkani ja minä en ole hänestä sen enemmän kuullut. Mitä tehdä? (Vähän mietittyä). Mutta voisinhan minä olla menevinäni käymään hänellä; saadakseni sillä tiellä kuulla miten asiat siis ovat. (Kuuntelee ovella). Luulen että hän paraillaan lukee minulle rahoja; ja minun nenässäni tuntuu juuri kuin hanhea paraikaa paistettaisi. Annas kun vähän kolkutan ovelle. (Kolkuttaa ja kuuntelee).
Toinen kohtaus.