R. Patelin (surkialla ja vienolla äänellä). Ken se niin jyskyttää? Voi, tekö se oletta, herra Wilhelm?
H. Wilhelm. Minähän se olen. Ja te olette varmaan rouva Patelin.
R. Patelin. Niin olen herra, vaan suokaa anteeksi, minä en tohdi puhella niin kovasti.
H. Wilhelm. Puhelkaa sitte kuin suaitsette. Minä tulin tapaamaan herra
Patelinia.
R. Patelin. Puhelkaa, hyvä herra, hiljemmin.
H. Wilhelm. Miksi hiljemmin? Minä tulin, kuin jo sanoin, käymään teillä.
R. Patelin. Vielä hiljemmin, minä rukoilen.
H. Wilhelm. Niin hiljaan kuin tahdotte, mutta minä tahdon häntä nähdä.
R. Patelin (pian itkein). Voi herra kulta, onhan se raukka nyt nähtävässä tilassa!
H. Wilhelm. Kuin? Mikä häntä on voinut kohdata sitte eilen illan?