R. Patelin. Jospa hän olisi sellaisessa tilassa edes ollut! Mutta kuulkaapas, herra, hän oli koko eilisen päivän hyvin raivossa, jossa hän houraili jotai, ja minä luulen sitä kestää vielä nytki.
H. Wilhelm. Oh! menkää helvettiin, te raivootte itse ja minä tahdon kaiken mokomin hänet nähdä.
R. Patelin. Oh. hyvä herra! se on siinä tilassa, missä hän nyt on, ihan mahdotoin. Me olemme panneet hänet äsken sohvalle oven viereen, korjataksemme vähän hänen tilaansa. (Itkein). Te surkuttelette häntä kun saatte nähdä.
H. Wilhelm. Hyvä, hyvä, minun säälittää, mutta missä tilassa hyvänsä minä tahdon häntä nähdä eli… (Syöksee ovea kohti).
R. Patelin. Voi, voi, elkää avatkaa, te tapatte minun mieheni. Hän saa aika-ajoin sellaisen vimman lähteä juoksemaan.
Neljäs kohtaus.
H. Wilhelm. H. Patelin. R. Patelin. (Ovi avautuu, H. Patelin yöviitassa ja yölakissa juoksee vimmaisena).
R. Patelin. Katsokaapas, nyt se jo on mennyt. Sanoinhan minä sen. Auttakaa nyt minun saamaan hän jälle paikalleen. Mies parka, lepää nyt tuossa!
(Hän taluttaa sen istumaan tuolille).
H. Patelin. Ai, ai, minun päätäni!