R. Patelin. Hyvä herra, jättäkää nyt rauhaan se mies raukka.
H. Wilhelm (rouva Patelinille). Odottakaa, hänellä voisi olla joku välipää; nyt hän katsoo minua ikään kuin tahtoisi jotai sanoa.
H. Patelin. Voi, herra Wilhelm…
H. Wilhelm. Noh, nyt hän minut tunsi. Herra Patelin!
H. Patelin. Suokaa minulle anteeksi — —
H. Wilhelm (rouvalle). Katsokaa, kuin hän muistaa.
H. Patelin. Kun minä en kahteen viikkoon, jonka olen tässä kylässä ollut, ole tullut teillä käyneeksi.
H. Wilhelm. Hitoilla! se ei ole niin menevä. (Herra Patelinille). Eilen illalla, herra…
H. Patelin. Niin eilen illalla, sovittaakseni teitä, minä lähetin erään ystävän teiltä ostamaan…
H. Wilhelm (erikseen). Hiidellä, minun verkani sitte sillä; hänen ystävällä, jota minä en koskaan tapaa. (Vähän ajan mietittyä). Se on vaan juonia, ei kukaan muut kuin te itse ole ottaneet minun verkaani. Sellaisilla perustuksilla…