H. Patelin (syrjässä). Se on totta.
R. Patelin. Minä ajan sinun pois, etkä ole enää Antin morsiankaan, jos et puhu totta.
Kati. Voi hyvä rouva, kun minun täytyy se teille sanoa. Waltteri, teidän naapurin, sen riitaan verkakauppian ainoa poika rakastaa mamseli Henrikkaa ja lahjoittelee sille vähän väliä.
H. Patelin (syrjässä). Tyttäreni ammentaa samasta lähteestä johon minulla on aikomus mennä.
R. Patelin. Vaan mistä Waltteri saa ne lahjukset? Hänen isänsä on rikas saituri, mikä hänelle ei anna mitään.
Kati. Kuulkaapas rouva, kuin isät eivät anna lapsilleen mitään, niin lapset varastavat, se on ihan tavallista ja Waltter tekee muiden mukaan.
R. Patelin. Noh, vaan miksi hän ei tule tytärtäni kosioimaan.
Kati. Sen hän jo olisi tehnytki, mutta hän pelkää isänsä ei siihen suostuvan, syystä, jos ette pahastu, että isäntä aina käy niin huonoissa vaatteissa. Se muka todistaa huonoja asioita.
H. Patelin. Sen minä tahdonki korjata.
R. Patelin. Minä kuulin jotai, pakene pian!