H. Patelin. Minä surkuttelen sitä herra Wilhelmiä. Se oli hyvä mies, ja sen kanssa oli mielellään asioissa.
H. Bärttylin. Minä häntä säälin; mutta mitä tehdä! Yhdellä puolella murha ja toisella morsian joka vaatii minulta oikeutta.
H. Patelin. Kati, mitä sinä voitat hänen hirttämisestä? Eikö sinulle olisi parempi — —
Kati (Patelinille). Kuulkaa isäntä! minä en tahdo enemmän voittaa kuin kostaa; ja jos millä häntä voisi pelastaa… mutta tunnettehan te miten minä rakastan mamselia, teidän tytärtä, joka on tämän herran ristitytär…
H. Bärttylin. Minun ristitytär! Noh! Mitä kaikkea hänellä on tästä asiasta?
Kati. Waltteri, hyvä herra, sen herra Wilhelmin ainoa poika, rakastaa häntä; herra Wilhelm on tätä naimista vasten. Te olette molemmat niin viisaat. Katsokaa nyt jos ei tässä olisi jotai millä voisi tyydyttää kaikkia.
H. Bärttylin. Oikein, tämä tyttö luopuu kanteestansa sillä ehdolla että herra Wilhelm suostuu mainittuun naimiseen.
Kati. Se on oivallisesti mietitty.
H. Patelin. Se on mennä laupeuden tietä…
H. Bärttylin (Katille). Ennen vankeuteen viemistä, hän tuotakoon tänne; minun täytyy itseni häntä puhutella. Mutta suostuttekos te herra Patelin?