H. Bärttylin. Hän sen on ihan totuudessa. Minä näin sen äsken itse. Ja te olette tunnustaneet tekonne.
H. Wilhelm. Helvetissä!
H. Bärttylin. Noh! Minulla on teille yksi ehto. Te voitte sillä päästä koko asiasta, ja palata vapaudessa kotiinne.
H. Wilhelm. Jos se on minun tahdossani, niin hyvästi sitte. (Lähtee menemään vaan vartiat pidättävät).
H. Bärttylin. No noh! Odotelkaa. Tässä on kysymys jos te rakastatte paremmin naittaa poikanne tahi itse tulla hirtetyksi.
H. Wilhelm. Kaunis ehto! Minä en rakasta enemmän yhtä kuin toistakaan niistä.
H. Bärttylin. Minä sen teille selitän. Te olette tappaneet paimenenne, eikö se ole tosi?
H. Wilhelm. Minä olen häntä lyönyt. Jos hän on siitä kuollut, se on hänen oma syynsä.
H. Bärttylin. Ei, ei, se on teidän; kuulkaa. Herra Patelinilla on tytär, kaunis ja sievä.
H. Wilhelm. Niin, ja lisäksi yhtä köyhä kuin hän itse.