H. Patelin. Ei herra, minä olen asianajaja, jos suvaitsette.
H. Wilhelm. Sellaista minulla ei ole tarvis, hyvästi, hyvästi!
H. Patelin. Minun nimeni ei voi teille olla outo: minä olen Patelin, asianajaja.
H. Wilhelm. Patelin? Asianajaja? Minä en tunne teitä herra…
H. Patelin (erikseen). Tekeytykäämme siis tutuksi. (Kovasti). Minä löysin isävainajani paperitöistä velan, joka ei ole maksettu, ja — —-
H. Wilhelm. Se ei liikuta minua, minä en ole velkaa kellekään.
H. Patelin. Ei herra, se on ihan vastoin, minun isävainajani jäi velkaa teidän isävainajalle kolmesataa markkaa, ja ollen rehellinen mies, minä tulen teille maksamaan.
H. Wilhelm. Minulle maksamaan? Malttakaapas herra: minä muistelen vähän teidän nimeä. Oikein, minä tunsin ennen sukunne. Te asuitte eräässä kylässä tässä lähellä. Me olemme myös olleet tuttavat. Suokaa anteeksi! Nöyrin palvelianne, istuikkaatte, istuikkaatte tuohon. (Kumarteleivat toisillensa. H. Wilhelm osoittaa tuolia etempänä verkapankosta, vaan H. Patelin tahtoo lähemmäksi sitä ja istuiksee vihdoin niin).
H. Patelin. Herra…
H. Wilhelm. Niin herra…