— En viivy viittä minuuttia, huudahti hän ja lensi pois jättäen suuren osan tavaroitaan Ruthin huostaan.
Mutta paljo yli viisi minuuttia kului, eikä hän tullut. Oven raosta pisti hän kuitenkin päänsä ja sanoi: — Ruth, miss Long odottaa sinua —, ja katosi taas.
Ruth hymyili hänen suurelle innostukselleen, pani pois kirjansa ja meni.
Seuraammeko? Enpä luule, sillä Brownie näytti niin salaperäiseltä, että kysymyksessä oli varmaan joku salaisuus.
Noin puolen tunnin kuluttua tulivat he yhdessä, ja koko päivän riitti heille supattelemista.
Maggie alkoi melkein aina: — luuletko Janen todellakin tulevan tänä iltana? — sekä lopetti: — Toivoisin miss Longin antavan minun olla ylhäällä. Mutta miss Long oli järkähtämätöin. Hän lähetti Maggien levolle puoli tuntia aikaisemmin, kuin tavallisesti. Mutta suru ei ollut suuri, sillä Ruth saattoi hänet vuoteeseen.
— No, nyt voin vihdoinkin kaikessa rauhassa antaa sen sinulle — kuinka hauskaa! — huudahti Maggie, kun he menivät makuhuoneeseen.
— Onko matkalaukkusi tyhjennetty?
— On, annoin avaimen Elisabetille ja hän lupasi olla varovainen sen esineen suhteen.
Heidän käyntiänsä hidastutti Maggien riippuminen Ruthin vyötäisissä koko painollaan.