— En näe mitään syytä, miksi et eläisi vielä ainakin kahdeksan vuotta.
— Minun oli vaikea päästä kotiin kirkosta viimeksi — mutta olisin kiitollinen jos pääsisin sinne vielä kerran.
— Tarkoitatko huomenna?
— Kyllä — silloin minusta tuntuisi kuin antaisin sinut Jumalalle! Olen ajatellut paljon äitisi kirjettä ja pelkäänpä, etten ole voinut tehdä paljoa hyväksesi! Mutta Alice, ethän koskaan unohda häntä?
Alice oli hiljaa hetken — sitten hän sanoi vakavana — Debby, sinä olet tehnyt minulle enemmän hyvää kuin kukaan muu maailmassa!
He istuivat pitkään puhumatta, kunnes ilta alkoi hämärtyä. Debby lähetti nuoren ystävänsä kotiin ennen kuin sade alkoi. Hän valvoi pitkälle yöhön kiitollisena, että hänen hartain toiveensa oli täyttynyt. Hänen rakas Alicensa oli riittävän vahva kestämään kaikki koettelemukset.
Debby pääsi konfirmaatioon. Alice näki hänen innokkaat kasvonsa alttarille mennessään, eikä hän koskaan unohtanut Debbyn rakastavia kasvoja, sillä se oli viimeinen kerta kun hän näki Deborah Burtonin! Kun Alice palasi kouluun loman jälkeen, oli kirkkomaalla uusi hauta. Siellä hän vietti kokonaisen iltapäivän, emme tiedä mitkä ajatukset pitivät hänet siellä niin kauan. Myöhemmin hän löysi Debbyn vanhan raamatun sekä kirjeet huoneestaan. Miss Long kertoi, että Debby oli jättänyt ne hänelle viimeisenä tahtonaan.
* * * * *
Ruth ei saanut viettää iltaa yksin, kuten hän oli odottanut. Kun hän meni huoneeseensa, tuli palvelija kertomaan, että Joe tahtoi puhua hänelle.
— Miss Ruth, Joe sanoi, — Polly on ollut huonompi koko päivän; ja hän on kysynyt teitä, muuten en häiritsisi teitä tähän aikaan illasta.