— Ja sinä opetat häntä, Duncan. Autatte toisianne ja minua myös.

— Sinähän olet jo lopettanut koulusi, Ruth — sanoi hän hymyillen.

— Ei, ei, se on vasta alussa. Päämääräni on vielä sangen kaukana. Mutta minä olen tänään päättänyt koettaa täydellä todella, enkä voi enää peräytyä, vaikka tahtoisinkin.

Hetken hiljaisuuden perästä sanoi Duncan:

— Et ole vielä sanonut hyväksytkö valintaani tahi et.

— Rakas Duncan — Ruth vastasi — olen siitä niin kiitollinen. Kaikki epäilys on haihtunut ja siunaus on meidän!

Ja hän nousi mennäkseen Lizzietä vastaan, joka lähestyi heitä nurmikkoa pitkin.