— Mitä tämä on, Ted?
Raus!
— Kuule! Vaunu on varmaan rikki.
— Ei hätää! Pääsimmehän ympäri. — Enkö sanonut, että tässä on tilaa kylliksi?
— Toivoisin, että tarkastaisit, miten vaunun kävi.
— Noh, pidä ohjaksista. — Hän hyppäsi alas ja kurkisti hiukan vaunujen alle sanoen:
— En näe mitään olevan rikki. Kaikki on kuten pitääkin. Harmillista! Nyt sade lakkasi, olisi sopinut mennä katsomaan mustalaisia. Kerrassaan kiusallista!
— Eikö mitä! — sanoi Ruth, joka pelkäsi toista vaarallista käännöstä.
— Luulen, ettemme olisi heitä nähneet, ja on jo aika mennä kotiin.
— Mahtoiko vaunu todellakin vikaantua, Ruth? sanoi hän epäilevästi, — Ajetaan hiljaa, ehkä siellä on joku tärkeä osa rikki. Mutta älä sano mitään äidille ja Valterille siitä.
— Mutta ehkä, Ted; se voi olla vaarallinen käyttää. Eikö olisi paras tarkastaa sitä?