Lähes viikko kului, ennenkuin Valter voi palata kotiin. Tänä surullisena aikana täytyi Ruthin olla paljon yksin. Hänellä ei ollut tilaa tuvassa, sillä sen omistajienkin täytyi olla naapurissa. Lady Douglas ajatteli lähettää hänet miss Longin luo, mutta Ruth pyysi niin hartaasti saada tehdä, mitä tarvittiin ja juosta asioilla Beachfieldissä, että se aije raukesi. Ted kävi joka päivä kotona, mutta Valter ei voinut olla kauan ilman häntä. Onnettomuuden jälestä oli Ted jättänyt kaikki elkeensä, ja koetti hoitaa sairasta sekä säästää äitinsä vaivoja niin, että oli vaikea tuntea häntä entiseksi räyhääväksi ja ajattelemattomaksi Tediksi.

Tällä ajalla kirjoitti Ruth miss Longille pitkän kirjeen kertoen hänelle niin hyvin, kuin hän osasi koko tapauksen ja ilmaisten syyllisen, ja kysyi, oliko hänen tunnustettava syyllisyytensä lady Douglaalle ja Valterille. Pian sai hän hyvin ystävällisen vastauksen, jonka tuloksena oli pitkä keskustelu Tedin kanssa, kun tämä tuli Ruthille ilmoittamaan, että Valter oli paljon parempi ja saisi muuttaa kotiin seuraavana päivänä, sekä että Ruth saisi mennä hetkiseksi hänen luokseen.

— Mutta älä puhu sanaakaan hänelle siitä päivästä, Ruth, lisäsi hän, se voisi vahingoittaa häntä.

— Toivoisin, että kertoisit sen äidillesi, Ted, vastasi hän, että rikoimme vaunun, tarkoitan.

— Ei hyödytä nyt, Ruth; luulen, ettemme tee sitä toistamiseen.

— Ei, mutta minusta se olisi oikein, ja olen varma, että sinunkin olisi hauskempi jälkeenpäin. Tiedän, että tahdot sen mieluummin sanoa itse, muussa tapauksessa olisin minä tarjoutunut.

— Niin, luonnollisesti se oli minun syyni.

— Vaunun rikkoutuminen oli sinun syysi, mutta se oli pieni asia verrattuna siihen, etten edes sinulle sanonut, että he aikoivat lähteä sillä ajelemaan. Onnettomuus oli kokonaan minun syyni, Ted. Älä koetakaan saada minua ajattelemaan muuta.

— Minä en voi käsittää oikein, miksi et sanonut sitä, Ruth.

— Oi, Ted, en voi ajatella, kuinka paha silloin olin. — Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. — En tahtonut puhua, kun sanoit minun haluavan kielitellä — se oli ylpeyttä kaikki.