Paksut savupylväät nousivat ilmaan.
Kauhuissaan sulttaani säpsähti ja kiiruhti ovelle huutaakseen apua.
— Voi, kaunista kaupunkiani! Kohta se on maan tasalla! huusi hän.
Mutta dervishi pidätti häntä.
— Katsohan uudestaan ulos! sanoi hän.
Ja kun sulttaani katsoi jälleen ulos ikkunasta, niin oli kaunis kaupunki taas entisellään.
Ennenkuin sulttaani ehti ilmaista ihmetystään, vei dervishi hänet taaskin eteläisen ikkunan ääreen.
Sieltä näkyi suuri Niili-virta, kun se juhlallisena ja levollisena virtasi kaupungin ohi.
Mutta äkkiä vesi alkoi nousta, se paisui yli äyräittensä ja kohosi aivan rakennusten tasalle. Äärettömiä vesijoukkoja vieri yli peltojen ja niittyjen, kaatui puita ja taloja ja lähestyi Kairoa hirveällä vauhdilla.
Ei nytkään sulttaani voinut hillitä kauhistustansa ja huudahti tuskissaan: