"Näytäpä pojalleni, miten hän saa sen liikkeelle, niin eipä hän enää sinun toiveitasi vastusta."
Kiinalainen, joka vihasi nuorta prinssiä aivan leppymättömästi, astui hänen luoksensa ja näytti hänelle kammin hevosen oikeassa kyljessä, jonka avulla sai elukan kohoamaan ilmaan. Prinssi väänsi kampia ja samassa hevonen alkoi kohota ylös ilmaan niin vinhalla vauhdilla, että he hetken kuluttua katosivat kaikkien näkyvistä.
Hevonen alkoi kohota ylös ilmaan.
Kuningas alkoi huolehtia poikansa puolesta ja kysyi kiinalaiselta:
"Miten hän saa hevosen ohjatuksi jälleen alas maahan?"
"Herra", vastasi kiinalainen, "minä en voi häntä auttaa. Olen aivan viaton, jos hän joutuu hukkaan ja jollet näkisi häntä enää koskaan. Sillä ylpeydessään hän unohti kysyä minulta, miten hevonen saadaan laskeutumaan alas, enkä itse muistanut sitä hänelle neuvoa."
Nytpä kuningas vimmastui niin silmittömästi, että hän ruoskitti ja vangitsi kiinalaisen. Itse hän riisti kruunun päästänsä, raasti kasvojaan ja rintaansa, itki ja valitti. Linnan ovet suljettiin ja kaikki juhlallisuudet keskeytettiin. Eikä tämä onnettomuus koskenut yksin kuningattareen, kuninkaaseen ja hänen tyttäriinsä, vaan kaikki kaupungin asukkaatkin surivat prinssin katoamista. Siten äkkiä ilo oli muuttunut suruksi, onni onnettomuudeksi ja riemujuhlasta tullut murheenpäivä.
Sillä välin hevonen oli kuljettanut prinssin lähelle aurinkoa. Hän oli aivan kuoleman kielissä. Mutta vaikka hän oli kadottanut kaiken toivon pelastumisestaan, niin hän päätti sittenkin tarkastella, eikö hevosessa olisi mitään kojetta, jonka avulla saisi sen laskeutumaan jälleen alas. Sillä prinssi oli viisas, teräväpäinen ja päättäväinen mies. Hän koetteli kädellään hevosen vasenta kylkeä ja löysikin toisen kammin, jota hän alkoi nyt vääntää. Hetipä hevonen rupesikin laskeutumaan alas. Ja mitä enemmän hän kampia väänsi, sitä alemmaksi hän laskeutui ja saattoi jo erottaa maankin allaan. Hyvillänsä hän kiitti luojaansa tästä onnellisesta pelastumisestaan. Sitten hän väänsi jälleen oikeata kampia ja lensi nyt eteenpäin jonkun matkan päässä maasta.
Illan tullen hän huomasi korkean linnan keskellä laajaa tasankoa. Kirkkaat lähteet siellä pulppuilivat, kauniit kukkaset levittivät tuoksuaan ilmaan ja iloiset gasellit juoksentelivat huolettomina ylt'ympäri.