"Tahdon", vastasi prinsessa.
"No, nouse sitten", sanoi prinssi, "niin lähdemme matkaan."
Prinsessa kiiruhti pukeutumaan kallisarvoiseen jalokivillä koristettuun pukuun. Sitten he hiipivät hiljaa orjien huomaamatta ulos, tulivat penkereelle ja nousivat ebenpuisen hevosen selkään. Prinssi väänsi kampia ja hevonen lähti heti lentoon, kunnes he saapuivat Persian kuninkaan kaupungin kohdalle. Sitten he laskeutuivat erääseen puutarhaan kaupungin ulkopuolelle ja prinssi talutti prinsessan huvimajaan, joka kohosi puutarhan keskellä.
"Jää sinä tänne", sanoi prinssi prinsessalle, "minä menen vanhempieni luo ja ilmoitan heille sinun tulosi. Visiirit ja koko armeijamme tulevat sinua sitten noutamaan ja saattavat sinut loistolla ja kunnialla linnaamme."
Prinssi kiiruhti isänsä luo ja kertoi hänelle koko tapauksen. Kuningas ja kuningatar olivat hyvin mielissänsä ja antoivat heti käskyn sotajoukoille keräytyä puutarhan edustalle.
Kiinalainen, joka prinssin palatessa kotiin oli päässyt vankeudesta vapaaksi, oleskeli tavallisesti puutarhanhoitajan luona ja käveli usein puutarhan varjoisilla käytävillä. Sattuipa siis sinä päivänä, jolloin prinssi saapui puutarhaan prinsessansa kanssa, että hän näki heidät ja tunsi prinssin heti paikalla. Hän lähestyi huvimajaa ja näki tytön siellä, joka oli aurinkoakin ihanampi. Puuhevonen seisoi majan ulkopuolella.
"Tuo nuori mies", ajatteli kiinalainen itseksensä, "ryösti minulta sisarensa, nyt minä kostan hänelle samalla mitalla ja ryöstän tytön hevoseni keralla."
Sitten hän kolkutti majan ovea ja kun prinsessa kysyi ken siellä oli, hän vastasi:
"Orjasi ja palvelijasi. Herrasi lähetti minut luoksesi ja pyytää sinua seuraamaan minua. Minä vien sinut hevosen selässä lähemmäksi kaupunkia, koska kuningatar ei jaksa näin kauaksi astua ja kuitenkin suuresti halajaa nähdä ja tervehtiä sinua."
Prinsessa ei epäillyt ensinkään tämän sanansaattajan puhetta ja avasi oven. Mutta kun hän näki kuinka ruma ja ilettävä hän oli sekä kasvoiltaan että koko olennoltansa, niin hän sanoi: