"Eikö herrallasi ole hienompaa palvelijaa, jonka hän voisi lähettää minua noutamaan?"
"Herrani orjat", vastasi kiinalainen, "ovat toinen toistaan kauniimmat, mutta mustasukkaisuuden vuoksi hän valitsi minut, joka olen vanhin hänen palvelijoistansa."
Prinsessa piti tämän kaiken totena. Hän nousi hevosen selkään, ja kiinalainen asettui hänen taaksensa istumaan, väänsi kampia, jotta hevonen kohosi ilmaan ja suuntasi matkan Kiinaa kohti.
Kiinalainen nousi prinsessan kanssa ilmaan.
Samaan aikaan kuin kiinalainen ryösti prinsessan, läksi saattojoukko palatsista liikkeelle prinsessaa vastaanottamaan. Torvien ja rumpujen rämistessä kulki prinssi isänsä, äitinsä ja visiirien seuraamana joukkojen etunenässä puutarhaan. Hän astui huvimajaan noutaaksensa sieltä armaansa, mutta kun hän huomasi huoneen olevan tyhjän, niin hän heitti turbaninsa maahan ja raastoi kasvojaan ja rintaansa. Puutarhurille, joka juuri saapui paikalle, hän huusi:
"Petturi, missä on prinsessa, mitä olet hänelle tehnyt? Tunnusta minulle totuus, tai lyön pääsi poikki!"
Puutarhuri vastasi hämillänsä:
"Sinä vaadit minun selittämään asiaa, josta minulla ei ole vähintäkään tietoa. Pääni kautta en ymmärrä sinua, enkä tiedä mistä sinä minua epäilet."
Prinssi kysyi sitten puutarhurilta, kuka tänään oli käynyt puutarhassa.