"Jouduttuamme laaksoon sanoi dervishi:
"'Pysähtykäämme tähän vähäksi aikaa. Anna kameliesi laskeutua maahan, jotta helposti voisimme sälyttää kuormia niiden selkään. Minä menen sillä aikaa aarretta etsimään.'
"Tein niinkuin dervishi oli käskenyt ja kun palasin hänen luoksensa, oli hän kerännyt kuivia oksia kasaan ja sytyttänyt ne palamaan. Sitten hän heitti suitsutusta tuleen ja mutisi jotakin itseksensä. Heti kohosi paksu savu ylös ilmaan. Hän hajoitti savun molemmille sivuille ja samassa kallioseinä avautui.
Samassa kallioseinä avautui.
"Katsottuamme aukosta sisään näimme kauempana suuren linnan, joka tuskin saattoi olla ihmiskäsien rakentama, niin suunnattoman suuri ja taidokas se oli. Mutta vasta perästäpäin tulin tätä kaikkea ajatelleeksi. Silloin en kiinnittänyt huomiotani mihinkään muuhun kuin suuriin kultakasoihin, joiden kimppuun iskin kuin kotka saaliiseensa ja aloin kerätä niitä säkkeihin.
"Dervishi kokosi myös kalleuksia, vaikka huomasin hänen etupäässä valitsevan itselleen jalokiviä. Silloin minäkin rupesin niitä keräämään. Vihdoin olivat kaikki säkit täynnä ja sälytimme ne kamelien selkään. Muuta tehtävää ei enää ollut kuin sulkea aarrelinna ja lähteä kotimatkalle.
"Ennenkuin läksimme matkaan palasi dervishi kuitenkin vielä linnaan ja etsi kultamaljojen ja kalliitten kankaitten joukosta pienen puisen rasian, jonka hän pisti povellensa. Hän sanoi sen sisältävän vain jotakin hiusvoidetta.
"Sitten dervishi sulki aarrekammion oven samoilla menoilla kuin oli sen avannutkin, ja hetken kuluttua kallioseinä seisoi taas entisellään ja kaikki jäljet linnasta olivat kadonneet.
