Me jaoimme kamelit keskenämme.
"Me annoimme nyt kamelien nousta maasta ja jaoimme ne keskenämme, kukin kuljettaen neljääkymmentä edellänsä kapean solan kautta. Saavuttuamme valtatielle oli meidän määrä erota toisistamme: dervishi aikoi jatkaa matkaansa Bassrahiin ja minä Bagdadiin.
"Minä kiitin dervishiä ystävyydestä, jota hän oli minulle osoittanut ja sitten me syleilimme toisiamme jäähyväisiksi. Mutta tuskinpa olin kulkenut muutaman askeleen saavuttaakseni kamelini, jotka olivat jo lähteneet liikkeelle, kun kateuden ja kiittämättömyyden pahahenki sai minut valtoihinsa. En voinut unohtaa, että olin kadottanut toisen puolen kameleistani ja vieläpä kaikki ne rikkaudet, jotka niiden selkään oli sälytetty. Dervishi ei tarvitse kaikkia noita rikkauksia, ajattelin itsekseni, ja sitä paitsi hän voi milloin hyvänsä saada uutta lisää luolasta.
"Pysäytin siis kamelini, juoksin dervishin jäljissä ja huusin häntä nimeltä niin kovasti kuin jaksoin. Hän kuulikin huutoni ja pysähtyi. Kun olin päässyt hänen kohdallensa, niin sanoin:
"'Hyvä veli, sinä olet hurskas dervishi, ja tottunut rauhalliseen elämään. Pelkäänpä pahoin että nuo neljäkymmentä kamelia tuottavat sinulle kovin paljon vaivaa. Seuraa siis neuvoani ja ota vain kolmekymmentä mukanasi. Niistäkin sinulla on aivan kylliksi huolta.'
"'Olet oikeassa', vastasi dervishi, 'en yhtään tullut asiata siltä kannalta ajatelleeksi. Valitse siis kymmenen kamelia mielesi mukaan ja vie ne kanssasi.'
"Valitsin siis kymmenen kamelia ja aloin kuljettaa niitä mukanani. Mutta dervishin taipuvaisuus hämmästytti minua niin suuresti, että rupesin ajattelemaan voivani ehkä saada häneltä vielä toisetkin kymmenen.
"Sen sijaan siis että olisin kiittänyt häntä suuresta lahjastansa, jatkoin:
"'Veljeni, olen vieläkin kovin huolissani puolestasi. Et usko miten vaikea tottumattoman on kuljettaa kolmeakymmentä kamelia. Sinun olisi paljoa mukavampi kulkea, jos lahjoittaisit minulle vielä toiset kymmenen. En ehdoita sitä itsekkäisyydestä, sen voit uskoa, vaan ainoastaan auttaakseni sinua. Minulla ei niistä ole mitään vaivaa, sillä yhtä helposti hoidan sata kamelia kuin yhden ainoankin.'
"Puheellani oli toivottu vaikutus, ja dervishi antoi vastustamatta minulle vielä kymmenen kamelia. Hänellä oli siis enää kaksikymmentä jäljellä, jota vastoin minulla oli kuusikymmentä. Olisihan luullut minun nyt olleen tyytyväisen.