Saavuttuaan kotiin hän jätti kultasäkit vaimonsa huostaan ja läksi viemään veljensä ruumista kälynsä luo. Hän kolkutti veljensä talon ovelle ja tämän orja, Morgiana, joka oli viisas ja sukkela tyttö, päästi hänet sisään. Hän sanoi tytölle:
"Morgiana, minä vaadin sinulta nyt ehdotonta vaiteliaisuutta. Pian huomaat itsekin miten tärkeätä se on minulle ja emännällesi. Isäntäsi ruumis on tässä käärössä. Keksikäämme nyt keino, jolla saamme hänet haudatuksi ikäänkuin hän olisi kuollut luonnollisen kuoleman."
Sitten hän meni kälynsä luo. Tämä saattoi Ali Baban kasvoista heti huomata, ettei hän tuonut lohduttavia tietoja.
"Rakas kälyni", sanoi Ali Baba, "ennenkuin ilmoitan sinulle mitään, täytyy sinun luvata, ettet hiisku sanaakaan koko asiasta."
"Voi", huudahti Kasimin vaimo epätoivoissansa, "tästä jo voin päättää, että mieheni on kuollut. Mutta voit luottaa minuun. Minä teen kaikki mitä sinä käsket."
Ali Baba kertoi hänelle sitten koko surullisen tapahtuman ja sanoi neuvotelleensa Morgianan kanssa, miten saada naapurit uskomaan, että Kasim oli luonnollisella tavalla kuollut. Kasimin vaimo hyväksyi Ali Baban toimenpiteet ja koetti hillitä suurta suruansa, jottei hän liian aikaisin sitä ilmaisisi.
Ali Baba läksi kotiinsa, ja Morgiana meni lähellä asuvan apteekkarin luo. Hän kolkutti ovelle ja päästyään sisään, hän pyysi jotakin lääkettä, joka on hyvin tehoisaa vaarallisissa taudeissa. Apteekkari antoi sitä hänelle ja kysyi kuka oli sairaana.
"Voi", vastasi tyttö syvään huoaten, "isäntäni itse on sairaana. Hänen taudistaan ei saa mitään selkoa, sillä hän ei puhu eikä syö mitään."
Näin sanoen hän otti lääkepullon ja läksi pois. Seuraavana aamuna Morgiana tuli taas samaan apteekkiin ja pyysi saada nestettä, jota annetaan ainoastaan kuolemansairaalle. Sillä jos tämä neste ei auttanut, niin ei mitään toivoa enää ollut.
"Voi", sanoi tyttö haikealla äänellä ottaessaan nesteen vastaan, "pelkäänpä ettei tästäkään lääkkeestä ole apua. Ja sellainen hyvä isäntä vielä!"