Meikäläisten punaiset husarit, jotka olivat etuvartioina oikealla sivustallamme, rupesivat myöskin ampumaan, arvattavasti aprikoiden: kai tuossa ampumisessa jotain tarkoitusta mahtaa olla, ruvetaanpas mekin käymään päälle. Niin sitä räiskytettiin, kunnes kumpaisetkin taukosivat, nähtyänsä ett'ei siinä ollutkaan sen suurempaa hätää. Sen jälestä me lähdimme pois ja tulimme takaisin asentopaikkaamme.
Minä sitte ilmoitin kaptenillemme, että kyllä siellä oli kaikki hyvässä tilassa, ja jos jotkut vielä sattuivatkin nukkumaan, niin kyllä me ne herätimme.
Joulukuun 12 päivänä kello 9 aamulla saimme muuton etuvartio-virasta ja tulimme risukojuihimme, joita olimme rakentaneet lähelle pääpatteria. Vähän aikaa oltuamme kojuissamme tuli komppaniamme päällikkö luoksemme lausuen: "Pääkortterista on H. M. Keisari lähettänyt pataljoonaamme kaksitoista P. Yrjänän ritarikunnan ristiä jaettavaksi alipäällystölle ja miehistölle Pravetzin tappelun johdosta. Niistä annetaan joka komppaniaan kolme ja nyt siis saatte keskenänne valita, kenelle tahdotte ne annettavaksi. Minä puolestani ehdoitan eli valitsen yhdeksi vääpelimme, mitä te siihen sanotte?" — "Oikein, herra kapteni", sanoivat miehet niinkuin yhdestä suusta, "vääpelimme on sen täysin ansainnut". Ja samalla tarttuivat minuun kiini ja heittivät korkealle ilmaan, voimakkailla, kokeneilla käsillään, iloisten, raikuvien hurraahuutojen kaikuessa. Minä, päästyäni heidän käsistään, kiitin sydämellisesti urhollisia ja reippaita tovereitani, huomauttaen heti samalla, että mainittu risti ei ollut ainoastaan minun ansiostani, vaan oli ansaittu yhteisellä hiellä, verellä, työllä ja vaivalla, joten kunnia ja H. M. Keisarin korkea suosio siitä yhteiseen lankee urhokkaille kolmannen komppanian pojille! Eläkööt!
Sen jälestä saimme käskyn asettua, se puoli pataljonaa eli ne komppaniat, jotka olivat vapaana etuvartioketjusta, täysissä varusteissa kolonnaan pääpatterin edustalle. Sen tehtyämme tuli pataljonamme komentaja översti Sundman ja kutsui rintaman eteen kaikki valitut eli ritarikandidaatit, lausuen; "H. M. Keisari on lähettänyt pataljonaamme muutamia P. Yrjänän ritarikunnan ristejä suosiolahjaksi Pravetzin tappelun johdosta urhoollisuudesta. Ja koska nämät ovat ilmoitetut, viitaten meihin, ne saaviksi, niin eläköön pataljonassamme aina urhoisuus ja onnea näille uusille ritareille — hurraa!" Raikkaat hurraahuudot kaikuivat riveistä. Överstimme, ripustaessaan kunniamerkkejä rintaamme, jolloin hän vielä yksityisestikin kiitteli meitä, toivotti onnea ja kehoitti vast'edeskin kunnolla ja miehuudella seuraamaan Suomen lippua.
"Ja sodass' rauhass' kuin olla saan,
Mies joukoss urheain;
Sotahan olen valmis ja kuolemaan,
Jumal' aamun suokoon vain!"
Numero viisitoista Stolt.
Joulukuun 13 päivän aamulla menimme taas etuvartioiksi. Päivällä oli kyllä lämmin auringon paistaessa, mutta ehtoolla auringon laskun jälkeen ja yöllä oli jotenkin kylmä, jonka tähden täytyikin vartioita vähän väliä muuttaa, että pääsivät nuotioille lämmittelemään.
Joulukuun 14 päivän aamulla muutimme virkaa ja tulimme etuvartiain päävahdiksi. Ilma oli kaunis niinkuin eilenkin, vaan ehtoopäivällä nousi sakea sumu Orhanien laaksosta, niin ett'emme voineet eteemme nähdä kahta syltä edemmäksi.
Joulukuun 15 päivän aamulla saimme muuton ja käskyn tulla alas Vratscheschin kylään; vaan eihän siitä juuri suurtakaan iloa ollut. Huoneet, joihin saimme majamme, olivat pienemmät ja kylmät — ja lämmityspuita ei liioin ollut saatavina eikä niitä olisi sopinutkaan lämmittää. Kyllä asukkaat olivat hyvinkin ystävällisiä meitä kohtaan, vaan sepä olikin ainoa lahja, millä he voivat meitä auttaa, sillä he olivat itsekin sangen kurjassa tilassa, niinkuin ainakin ne, jotka ovat sodan jalkoihin jääneet.
Joulukuun 16 päivän olimme samoissa majataloissa. Kello 1 j.pp. saimme käskyn mennä ulos ja asettua neliökolonnaan eräälle autiolle kentälle lähellä kylää, jossa pataljonamme pastori Rancken piti jumalanpalveluksen, muistuttaen meille, kuinka tärkeätä on aina pyytää Jumalalta apua ja näin tietämättöminä aikoina erittäin, jolloin henkemme on joka hetki vaarassa ja sitä paitsi ollaan kaukana rakkaasta isänmaastamme j.n.e.