Vähän perästä niin jo nukuimme makeata unta Turkkilaisten pehmeillä sohvilla (divaneilla).
Kaupunki on jotenkin kauniilla paikalla Maritza-virran laaksossa, kolmella pienenlaisella kallion kukkulalla. Mainittu virta juoksee kaupungin lävitse, antaen sille monenmoisia mukavuuksia. Rakennukseltaan on se itämaan tapainen, monen mutkaisilla, kapeilla likaisilla kaduilla. Rakennukset eivät juuri kaduille näytä miltään komeilta, mutta astuppa pihaan, siellä kasvaa kauniita puita, kukkasia ja myrttipensaita, että oikein ihmetyttää sitä kauneutta ja siivoutta, joka vallitsee pihan puolella katujen suhteen.
Kaupungista kohoaa juhlallisesti useita korkeita, huipukkaita kirkkojen (moskeain) torneja (minareteja), kullattuine puolikuinensa ja tähditeltyine kattoinensa.
Täällä viivyimme saman kuun 22 päivään saakka. Sillä ajalla puhdistelimme kivärejämme, miekkojamme ja revolverejamme, sekä paikkailimme vaatteitamme ja varusteitamme ja pistäysimmepä väliin kaupungillekin jaloittelemaan.
Viiniä ja viinaa löytyi myöskin runsaasti, viina haisi vähän anikselta, eikä se ollut erittäin kallistakaan, sen suhteen kuin niin suuri sotajoukko majaili kaupungissa.
Eräänä päivänä kuoli äkkiä meidän komppaniasta eräs Manni niminen sotamies, arvattavasti sydämmen halvaukseen, jota ei kukaan havainnut ennenkuin aamulla ylösnoustua, kun toverit ensin nousivat ylös ja huusivat Mannillekin: "nouse ylös Manni! saat aamu-kieppastuun". Mutta Mannipa ei noussutkaan. Tarkemmin katsottua nähtiinkin että hän oli kuollut ja jo vallan kylmänä. Tämän ikävän tapauksen ilmoitimme heti päälliköllemme, joka käski meidät hautaaman hänen kaupungin ympärillä oleviin hautausmaihin, mikä olisi läheisempi.
Itse me sitte hautasimme ja siunasimme soturitoverimme viimeiseen lepopaikkaansa; haudalla lu'imme "Herran rukouksen" ja "siunauksen" ja sen jälestä peitimme haudan. — (Pastorimme, joka tällöin seurasi kuormastoa, ei ollut suureksi ikävyydeksemme, silloin vielä siellä).
21 päivänä saimme jo tietää että huomenna oli lähdettävä marssiin Adrianopolia kohden. Käskettiin siis laittamaan joka miehen itsensä hyvään kuntoon, sekä varustamaan tarpeenmukaisilla muonavaroilla (eväillä), niin että piti piisata siksi kunnes tultaisiin Adrianopoliin.
Me mättäsimme pussimme "keksi" leivällä aivan täyteen eli niin paljon kuin vaan suinkin luulimme jaksavamme kantaa. Emme sittekään saaneet kaikkia leipää otetuksi mukaamme, mitä oli annettu, täytyi jättää loput majataloimme laattialle, (muuta kaappia ei ollut), sillä leipää Jumalan kiitos tällä kertaa oli tavallista enemmän.
Annettiin myöskin suolaa ja teetä, sekä muutamia härkiäkin otettiin mukaan, joita sitte niinkutsutut "härkämiehet" ajoivat kolonnan perästä (jälestä) ja oli sitte matkalla määränä teurastaa niitä, sen mukaan kuin lihaa tarvittaisiin; ja jos suinkin mahdollista oli, niin "Tasku-Matteihimme" myöskin hankimme jotakin "kanalian sotkua".