Nämät loistavat voitot voitettiin ei ainoasti teidän merkillisellä urhollisuudellanne, vaan myös teidän luonnollanne, että kärsiä vaivoja ja puutteita, ei pahat ilmat, pohjatoin lika, eikä jokien yli kahlaus jäätävässä pakkasessa joissa vyötärystä myöten seisoitte vedessä, voinut teitä pysäyttää. Kaipaan sanoja kiittää teitä urhot! Vanhimmasta päälliköstä nuorimpaan kuorma-ajuriin asti olette rehellisesti täyttäneet velvollisuutenne. Kaikki olette kantaneet kuormanne, mikä teille on päälle pantu. Levätkää siis nyt ja valmistakaat kunnialla peitettyinä palaamaan kotiinne, vaan jos vihollinen ei aikoisi allekirjoittaa hänelle määrättyä rauhaa, niin olkaat valmiit uudestaan hyökkäämään tappeluun ja antamaan hänelle viimeisen jyräyksen.
Levätessänne antakaat esimerkki siitä että Venäjän urhot, joille ei vertoja löydy rehellisessä sodassa, ovat esikuvat järjestyksessä ja vakuudessa rauhallisia asukkaita vastaan heidän omaisuutensa ja kunniansa puolesta, olkoot mitä kansaa tahi uskontoa tahansa.
Tahdomme näyttää toteen ett'ei yhtään kohtaa pidä löytymän, joka voisi heittää pienimmänkään pilkun Venäjän aseitten hiellä ja verellä valloitettuun kunniaan. Nikolai".
Helmikuun 6 päivän aamulla k:lo 1/2 9 lähdimme tuosta mahtavan komeasta Adrianopolista, jättäen sen taaksemme, — kuka ties iki pitkiksi päiviksi. Marssittuamme kaupungin tullista ulos pysäytettiin meidät (neljä tarkk'ampuja-pataljoonaa kenraali Ellis I johdossa). Tässä vielä katselimme kaupunkiin päin, joka näytti hyvin muhkealta noine korkeine, suurine moskeoineen ja pitkine, huipukkaine minaretineen, joissa väärän opin äänet kaikuivat ja jonka opin hirmuvaltaa rankaisemaan mekin olimme näin kauaksi kotimaastamme joutuneet.
Sittekun prikatin marssikolonnat olivat täysin järjestetyt, alkoi marssi uudestaan eteenpäin. Ilma oli vilponen ja maantie kuiva ja tasainen, siis oikein sopiva marssi-ilma, ja tie, sillä näettenkös hyvät lukiani, oikein mukavia marssi-ilmoja on vaan harvoin, milloin on liian kuuma, milloin taas liian kylmä, joten sotureilla tänlaisilla matkoilla on melkein aina jotain harmillista.
Koko päivän marssittuamme saavuimme ehtoon tullen Hoffan kaupunkiin yömajalle.
Helmikuun 7 päivän aamulla k:lo 1/2 9 jatkoimme marssiamme eteenpäin. Ilma oli hyvin lämmin, aurinko paistoi etelämaan kuumuudella ja me kun olimme liian vahvassa vaatetuksessa, päällystakit asetakkien päällä; jolla samalla puvulla olimme tarjenneet 25 asteen pakkasessakin. Ei siis ihme jos hiki juoksi pitkin ruumista niin että paita oli märkänä niinkuin "järvestä nostettujen". Koko päivän marssittuamme ahkerasti saavuimme ehtoopäivällä erääseen suureen Eski-Baba nimiseen kylään. Se oli kauniilla paikalla ja komeasti rakennettu sekä että sitä vielä juhlisti kaksi suurta moskeata. Kirkas Eskeneh niminen virta juoksi kylän vieritse. Talot olivat avaroita, koska sekin talo, jossa me olimme majaa, oli niin suuri, että mahtui kolme komppaniaa sotaväkeä. Asujamia ei näkynyt, kaikki olivat paenneet.
Helmikuun 8 päivän olimme samassa majatalossa, viettäen lepo (privalli) päivää ja vedellen unia niinkuin "hirsiä". Jalkamme, jotka olivat marssimisesta tulleet hiukan aroiksi, paranivat huoatessa aivan hyviksi ja terveiksi.
Leipää oli sangen vähän, monella ei ollenkaan, vaan me hankimme jauhoja, joista keitimme puuroa ja voimme sentähden vallan hyvin.
Helmikuun 9 päivän aamulla k:lo 8 lähdimme taas marssimaan eteenpäin. Vähän aikaa marssittuamme poikkeutettiin meidät isolta maantieltä vähän vasemmalle, jonka jälestä kuljimme oikoteitä pitkin peltoja. Nämät olivat paikoittain hyvin vetelätä ja sitkeätä savimaata, joka tarttui saappaisiimme suurina möhkäleinä, niin että oli oikein vaikea marssia; olipa ikäänkuin olisi ollut "laukku" jaloissa. Kyllä tämä oli vähän harmillista, vaan marssimatka ei kuitenkaan ollut aivan pitkä, hyvissä ajoin saavuimme jo ehtoopäivällä Lyleh-Burgas'in kaupunkiin, jossa pääsimme yömajalle, se plutona missä minä olin, erään armenialaisen taloon. Talossa oli kaikki siistiä ja puhdasta ja sen asukkaat eli haltiat olivat myös hyvin kohteliaat, sen näki jo ulkoakin päin; siis sopii sanoa "räystäist' sen näkee, missä talossa piimää löytyy".