Toukokuun 3 päivänä saavuimme Brest-Lithovskin kaupunkiin, siellä viivyttiin monta tuntia, tässä saavutti meidät armeijan ylipäällikkö H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits'i. Me seisoimme Suuriruhtinaan tullessa asemahuoneen etusillalla. Hän astui heti junan pysähdyttyä, junasta ulos, tervehti ja tarkasti joka komppanian erittäin, kysellen yhtä ja toista, lopuksi kääntyen koko rintaman puoleen kysyi hänen korkeutensa josko me jo tiedämme että H. M. Keisari on nimittänyt meidät "vanhaksi kaartiksi". Eihän sitä kukaan tiennyt.
Sen kuultuamme aloimme hurrata oikein aikatavalla.
Asia oli näetten sillä lailla: H. M. Keisari oli korkeana syntymäpäivänään (29 p. Huhtikuuta) nimittänyt Suomen kaartinpataljonan "vanhaksi kaartiksi", se on, hänen omain henkivartioinsa arvoon ja kunniaan.
Jonka H. M. Keisari sitte itsekkin meille Pietarissa suullisesti ilmoitti.
Tänlaiset koroitukset eli arvonimet saadaan ainoastaan erityisissä tapauksissa ja urhollisuudesta sotaretkillä.
Toukokuun 4 päivänä poikkesimme atrioitsemaan Bjelastock'in kaupunkiin ja 5 päivänä Dünaburg'iin, 6:na Pskov'iin.
Sen perästä ei enää poikettukaan mihinkään pitemmiksi ajoiksi kun ainoastaan muutamiksi minuuteiksi, monet pysäyspaikat jäivät meiltä varsin havaitsematta, kun emme olleet aivan uteliaita niitä tarkastelemaankaan.
Toukokuun 7 päivän aamulla k:lo 6 saavuimme tuohon Venäjän suureen keisarikaupunkiin Pietariin.
Täällä jo monta Suomalaista ystäväämme puristivat kokeneita ruskeita kouriamme ja toivottivat tervetulleiksi, sekä kysyivät: "mitäs sodasta kuuluu", me vastasimme: "kyllä sieltä kuuluu hyvää, vaan välistä olimme kyllä vähän hengen vaarassa, mutta se lankee luonnostaan niinkuin Manulle iltanen".
Samana päivänä k:lo 12 pp. käski H. M. Keisari meidät katselemukseensa Mihailov'in suureen harjoitushuoneesen (maneissiin) jossa hän tahtoi taas pitkän ajan kuluttua nähdä "armaita Suomenpoikiansa" niinkuin H. Majesteettinsa itse sanoi. H. M. tullessa katselmuspaikalle, seisoimme koko pataljona rivissä tehden "kunniaa", soittokunta soitti ensin pataljonamme "kunniamarssia" ja sen perästä Venäjän kansanlaulun: "Bosche tsarja hrani". H. M. tervehdittyä seurasi raikkaat ja loppumattomat hurraahuudot, jotka kesti kaiken sen aikaa kuin H. M. ratsasti pitkin rintaman edustaa, tarkastellen jok'ainoata soturia.