Sen jälestä kutsui H. M. kaikki pataljonan upserit rintaman eteen, kiitellen heitä suuresti, sitten kääntyen miehistön puoleen, kiittäen ja lausuen: "nyt kuin olette tulleet koroitetuksi vanhan kaartin arvoon, niin palvelkaa yhtä uskollisesti, järkähtämättömästi isän-maatanne ja hallitsijaanne kuin tähänkin asti. Suomen kaarti on aina näyttänyt, niin sodassa kuin rauhassakin, täydellistä sorurin luontoa, rohkeutta ja taitoa". H. M. puhui vielä paljon pitemmältä, vaan minä en voinut kaikkea oikein tarkoin kuulla.
Sen jälestä kutsui H. M. rintaman eteen kaikki, joilla oli P.
Yrjänänristi, kysyen kultakin minkä tappelun johdosta oli ne saanut.
Sen tehtyään jätti H. M. meidät hyvästi kiitellen vielä lähteissäänkin
monta kertaa.
Tultuamme maneisista ulos, panivat Pietarissa asuvat Suomalaiset soturiemme painettein kärkiin kukkakimppuja ja seppeleitä. Soittokunnan soittaessa marssimme kaupungin lävitse ja menimme Kyrassierin maneissiin jossa olimme majaa.
Toukokuun 8 päivän aamulla marssimme Suomen rautatien asemahuoneelle, johon Pietarissa asuvat Suomalaiset olivat hankkineet meille oivan päivällisen, jonka nautittuamme ja kiitettyämme, astuimme junaan joka vähän ajan perästä lähti kuljettamaan meitä rakasta Suomea kohden.
Ehtoopäivällä saavuimme Viipuriin, jossa meitä eläköön huudoilla, soitolla ja riemulla vastaan otettiin.
Täälläkös nyt vasta oli pöydät koreana, syötävää, juotavaa kaiken laatuista oli yltäkyllin, soittokunnat soittivat koko aterioimisen ajan ja hurraa- sekä eläköön huutoja kaikui joka taholta.
Kansaa oli kokoontunut summattoman paljon joiden joukossa myös omaisiamme ja tuttaviamme; tämä sydämmellinen vastaanotto oli erittäin hupaista ja mieltä ylentävää. Kaupungin naiset (neitoset) olivat valmistaneet laakeriseppeleen Suomen värisillä nauhoilla, jonka he lahjoittivat mainekkaalle sotalipullemme. Parin tunnin kuluttua jatkoimme matkaamme Helsinkiä kohden.
Toukokuun 9 päivänä k:lo 1 j.pp. saavuimme lähelle Helsinkiä, juna pysähtyi Töölön puistoon Alppila nimisen huvilan alapuolelle, iloisina hyppäsimme vaunuistamme ja muodostimme rintaman sekä marssimme tuolle suurelle nurmelle, joka alenee Tölön lahtea päin.
Pataljona korotettiin niinkuin jo ennen on mainittu "vanhaksi kaartiksi", sekä kaikki jotka olivat sodassa olleet saivat metallisen muistometaljin, kirjoituksella: "ne namj, ne namj, a imeni dvoemy", suomeksi "ei meille, ei meille, vaan nimellesi Herra".
Tässä päiväkirjassa on ollut parhaasta päästä tietoja, niinkuin jo kertomuksen eli päiväkirjan alussakin mainitsin, ainoastaan yhdestä (kolmannesta) komppaniasta. Toisen komppanian suhteen ei minulla ole ollut oikein tarkkoja tietoja heidän toiminnoistaan, jonka tähden olenkin katsonut parhaaksi olla niistä kaikin paikoin mainitsematta.