Vuonna 1817 lähetettiin mainitun rykmentin ensi pataljonasta (nimeltä Viipurin pataljona, arvattavasti mainittu rykmentti eli pataljona majailikin Viipurissa, vaan tässä meille opetetussa historiassa sitä ei ole mainittu) noin 150 miehen suuruinen komennuskunta Luolajan aholle (malmille) lähellä Hämeenlinnan kaupunkia pysyväisen (vakinaisen) harjoitus komennon asettamista varten. Maaliskuun 19 päivänä 1818 määrättiin mainitusta komennuskunnasta asetettavaksi Helsinkiin eräs "Opetus pataljoona". Joulukuun 23 päivänä 1824 tuli pataljonamme niihin kasarmeihin, jossa se vielä nytkin asuu. Armollisen käskykirjeen mukaan huhtik. 20 p:ltä 1827 nimitettiin mainittu pataljona "Suomen Opetustarkk'ampujapataljonaksi". Heinäkuun 28 päivänä 1829 tuli pataljonamme Pietarhovin kaupungissa, jossa se silloin oli vahdin teossa H. M. Keisari Nikolai I:ltä ylennetyksi "Nuoreksi kaartiksi". Tammikuussa 1830 lähti pataljona Helsingistä marssimaan sotaan Puolan kapinoitsijoita vastaan ja oli siellä osallisena Varschovan kaupungin valloituksessa 6 ja 7 päivänä syyskuuta 1831. Maaliskuussa 1832 palasi pataljoona Helsinkiin. Urhollisuudesta mainitussa sodassa sai pataljona P. Yrjänän ristin sotalippuunsa (Yrjänän sotalipun.) Vuonna 1845 tuli H. K. K. Suuriruhtinas perintöruhtinas Aleksander Aleksandrovits nimitetyksi pataljonan kunnia päälliköksi. Kun Venäjän armeijat Itävaltaa auttamaan v. 1849 hyökkäsivät Unkariin, joka oli nostanut kapinan Itävaltaa vastaan, seurasi tämä pataljona myöskin sotaretkelle, mutta ei kuitenkaan saapunut sotaan, vaan sai Brest-Lithovskin kaupungista länsi-Venäjällä kääntyä kotimaallensa. Vuosina 1853-1856 kun Englanti, Ranska, Turkki ja Italia hyökkäsi Venäjän päälle, oli pataljona toisten kaarti joukkojen kanssa Puolassa. Pataljona marssi silloin Helsingistä maaliskuussa 1854 Pietarin kautta ja saapui syyskuussa samana vuonna Lithauen maakuntaan Puolassa. Siellä olivat he sitte koko loppu vuoden 1854 ja seuraavan suvenkin, kunnes palasi takaisin ja saapui joulun aikana 1855 Uudelle kirkolle Viipurin läänissä. Täällä oli pataljona majoitettuna koko sen talven ja vielä seuraavan suvenkin. Sieltä marssi se sitte Pietariin, josta rautateitse vietiin Moskovaan, jossa syyskuun 7 päivänä 1856 oli läsnä H. M. Keisari Aleksander II kruunattaessa. Sieltä palasi pataljona Helsinkiin lokakuussa 1856. Vuosina 1877-1878 Venäjän ja Turkin väliseen sotaan lähti pataljona Helsingistä syyskuun 6 päivänä 1877. Marssi Tonavan yli lokakuun 3 päivänä. Oli osallisena tappelussa Gorny Dubniakin edustalla lokakuun 24 päivänä. Sekä Pravetzissa 22 ja 23 päivänä marraskuuta. Seisoi vastapäätä Turkkilaisten varustettua leiriä koko joulukuun eräillä vuorilla (Suomen vuorilla) lähellä Vratscheschin kylää. Meni Balkanin vuorten ylitse joulukuun 28 ja 29 päivänä 1877 ja oli osallisena Taschikissenin tappelussa joulukuun 31 päivänä. Tammikuun 1 päivänä 1878 Dolny-Kamartzyn luona. Vraschdebnajan luona Iskeri virran yli rynnättäessä tammikuun 2 päivänä. Pari päivää sen jälkeen eli 4 päivänä Sofian kaupunkia valloitettaessa. Kahlasi jääkylmässä vedessä Maritza-virran ylitse tammikuun 14 päivänä. Oli osallisena kolmipäiväisessä tappelussa lähellä Filippopolin kaupunkia 15, 16 ja 17 päivänä tammikuuta. Sieltä marssi Adrianopolin kautta Konstantinopoliin, jonka lähellä oli majoitettuna eräässä Floria Tschekmedsche nimisessä kartanossa eli huvilassa. Niin myös oli osallisena siinä suuressa rauhan-paraatissa, joka pidettiin 3 päivänä maaliskuuta Konstantinopolin muurien edustalla. Pataljoona läksi takaisin Turkinmaalta huhtikuun 22 päivänä, jolloin se astui laivaan San Stefanon satamassa ja purjehti Bosporan ihanan salmen läpi Mustanmeren ylitse Odessan kaupunkiin, sieltä rautateitse Pietariin, jossa pataljona esitettiin H. M. Keisari Aleksander II:nelle Mihailovin maneisissa. Toukokuun 9 päivänä 1878 saapui pataljona Helsinkiin. Urhollisuudesta mainitussa sodassa, tuli pataljona H. M. Keisari Aleksander II:lta hänen korkeana syntymäpäivänänsä huhtikuun 29 koroitetuksi "Vanhaksi kaartiksi".
Vuonna 1881 maaliskuulla kun H. K. K. Perintöruhtinas Aleksander Aleksandrovitsch nousi keisarin valtaistuimelle, suvaitsi H. M. jäädä edeskinpäin Suomen kaarti pataljonan kunnia päälliköksi. Joten Suomen kaarti pataljona nyt on "Hänen Majesteetinsa" nimellinen pataljona.
End of Project Gutenberg's Vääpeli Lemminkäisen päiväkirja, by Anonymous