— "Se on sen näköistä, … että 'mie mies nuor', assiit vanhat, mie uon narri naimateillä'… Sitävastenhan tämä Simo meitä käski parvehensa, … että niiku … puhemieheksi"…
— "Vai niin! vai semmoiset asiat teillä ovat."
— "Niinhän sitä olisi … e he he… Ja se olisi vähän meillä meininki, että jos … tuota … asiasta tulisi niiku asiaa, niin sitte vaikka ensisunnuntaina … he … hehee … kuulutettais'… Niin, mitä te sanotte siihen? Sopiikoo käydä lähtemään ja niin … ja laittamaan ja … niin. Ja sopiikos niinku menopaikka ja … nii … heh hehhehhee…"
— "Niin mut' sepäs onkin asia, johon minä en osaa sanoa, nyt ainakaan, mitään. Jos minä olisin läksijanä, niin sitte kyllä sanoisin, lähdenkö vai en, vaan nyt sitä on minun vaikea sanoa. Jos pakoittaisin tyttäreni menemään ja jos hänelle kävisikin pahoin, niin hän kohta sanoisikin, että isähän hänelle sen onnettomuuden saattoi."
— "Niihän se onkin" … tuumasi myöskin valkoverinen puhemies isännän kanssa.
— "Ja jos taas" … jatkoi isäntä … "en häntä laskisi, niin hän ehkä ikänsä kurnuttaisi, että isä on hänen onnensa vanginnut tähän yhteen ikävään paikkaan… Mutta nyt hänellä on jo kyllä senverran mieltä, että hän tietää, jotta jos hyvin tekee, niin itselleen parempi, tahi jos pahoin, niin eestään löytää."
— "Mikäs tälle Simolle on mennessäkin" … haasteli mustempiverinen puhemies … "ei ole suinkaan ketään käden tiellä … hehhehhee… Höö … mink … ähhöö … minkä tekee, niin se on tehty… On taas kyllä ruista ja rahaa, hehhee… Puutosta ei suinkaan tule semmoisen talon emäntä näkemään hehhehhehhee"…
— "On sitä sentään naimiskaupassa muutakin varteen otettavaa, kuin 'ruista ja rahaa'" … sanoi isäntä.
— "Saattaahan sitä olla … hehheh … mutta sehän se on kuitenkin pää-asia … hehheh…"
— "Jos sitä ei ole suosiota ja sovintoa pariskunnalla keskenään, niin rukiit … ja vieläpä rahatkin ovat silloin hyvin pieni arvoisia. Jos taas sovinto ja rakkaus on pariskunnan keskuudessa, niin kuivanut leipäkasakin veden kanssa on paras herkku. Ei sitä muuta silloin tiedä kaihotakaan."