Entiset. Kirjaliini. Mikkeli Kekkuli (vaatetettuna kuin
Ruckus Pumpenickel; hohto silmillä).
KIRJALIINI: Kah! Kaikkia täällä kohdataan, kun teitäkin. Terve tultua, terve tultua (kätellään).
MIKKELI: Se ilahuttaa minua suuresti, että saan tavata herroja, joiden tuttavuutta minull' oli kunnia — — —
PALOVIINUS: No, niin saa herra Kekkuli kyllä kunniaa, usein liiemmaksikin.
MIKKELI (iloisesti) Mitäs kunniasta? Hm, kyllä kai minullakin on Soiluksia [Zoilus, Homeromastix], jotka panettelevat; mutta ompa niitäkin, jotka pitävät jotain vähästä taidostani eli luonnonlahjoistani. — Mitä Helsingistä nyt kuuluu — — minusta, hm — hm?
PALOVIINUS: Hyvää vaan. Akseli Ingelius on säveltänyt uuden tarinalaulusi "Kalojen tappelusta".
MIKKELI (ihastuksissa): Ai! Onko se kaunis sävel?
RINNUSTELIAIN: Sävel yhtä kaunis kun laulukin.
MIKKELI: Mahtoikohan vaan oikein tajuta ja säveliin luonnuttaa sopivaisten ja sopimattomien jaksojen yhteen sujumista?
KIRJALIINI: Edellisiä ei liene juuri monta laulussasi.