"Petetty! Saatana!" kiljahti hän. "Se on Johnny Carr!"
Johnny siinä todellakin lepäsi. Hänen ylhäisyyttään ei näkynyt missään.
Eversti ravisti Johnnyä kiivaasti käsivarresta.
Tämä avasi silmänsä ja sanoi unisesti:
"Vähempi riittää! Muistakaa sentään, että olen hiukan raihnas."
"Mikä pirun juoni tässä piileekään? Missä Whittingham on?"
"Ka, McGregorhan se onkin", lausui Johnny leppeästi hymyillen, "ja
Martin. Miten voitte, vanha veikko? Joku ruotas on ruhjonut pääni."
"Missä Whittingham on?" toisti eversti, pudistaen Johnnyä vimmaisesti käsivarresta.
"Tyyntykää!" sanoin minä; "onhan hän todella sairas mies."
Eversti päästi Johnnyn käsivarren, mutisten kirouksen, ja jälkimäinen virkkoi säyseästi: